Sunnuntai, 30:s elokuuta 1970. Isle Of Wight festivaalien viides ja viimeinen päivä. 600 000 ihmistä on kerääntynyt todistamaan yhtä rocklegenda Jethro Tullin hienoimmista esityksistä. Tull onkin yksi aikamme hienoimpia rockbändejä, ja show on sen mukainen. Alkuvaikeuksien (mm. aidan repimisen) & yleisön rauhoittelun jälkeen show saadaan viimein pystyyn. Lyhyehköön mutta kattavaan settiin kuuluu mm, ikisuosikki Nothing Is Easy, bluesmainen My Sunday Feeling ja yksi henkilökohtainen lempparini My God, jonka huilusooloa Anderson innostuu venyttämään oikein urakalla. Aina välillä muistellaan festivaalin tapahtumia ja Anderson tarinoi Jethro Tullin synnystä ja huilunsa historiasta. Leffassa nähdään myös varhainen videopätkä “The Rolling Stones, Rock And Roll Circucsesta”, jossa kitaran varressa piipahtaa itse Tony Iommi.
Sitten itse bändin kimppuun: Anderson heiluu huilunsa kanssa kuin heinämies jossakin, mikä muistuttaa hämärästi aamutakkia. Muukin bändi on oikein hienossa vedossa ja erityismaininnan ansaitsee Clive Bunker, joka on täysin kone rumpusettinsä takana. Räväyttääpä mies jopa ärhäkän rumpusoolon Andersonin käydessä tällävälin röökillä. Martin Barre vaikutti ehkäpä hieman kyllästyneeltä ja miehen soittossa ei ollut oikein sitä tuttua ärhäkkyyttä. Hyvin tämä kuitenkin osansa hoitaa.
Kokonaisuutena kyseessä on varsin hieno show, joka antaa myös hieman yleiskuvaa festivaalin ajoittain lähes katastrofaalisesta ilmapiiristä. Välillä jopa tulee mieleen Woodstock. Se oli sitä hippiaikaa se… Extroja lätyllä ei ole valokuvagalleriaa lukuun ottamatta. Jokaiselle Jethron diggarille pakkohankinta, ja miksei muillekin.
nimimerkki: Cuomi
