Steven Seagal, tuo suuri luonnonystävä, jatkaa tässä elokuvassa luonnon pelastamista, minkä hän aloitti debyyttiohjauksessaan On Deadly Ground. Tämä tavanomainen toimintadraama on yhdentekevää viihdettä, jonka paremmuutta lisää leppoisa kantrimusiikki ja tuppukyläfiilis. Musiikkiakin tekevä Steven Seagal (suuri määrä leffan muusikista on Seagalin käsialaa) on varmasti ollut mielissään, kun on päässyt näyttelemään legendaaristen laulaja-näyttelijöiden Kris Kristoffersonin ja Harry Dean Stantonin kanssa. Nuo konkarit tuovat plussaa, sillä he osaavat olla loistavia rutinoituneinakin.
Seagal on aivan liian pökkelö draamaelokuvaan, sillä hänen dialogi on pakotetun tönkköä. Appalakkien vuoristossa sijaitseva tuppukylä on vaarassa, sillä sen hylättyihin kaivoksiin on pumpattu myrkkyä, mikä aiheuttaa maan palamisen. Tuho voi kohtaa kylää, jos Seagalin esittämä ympäristöviraston virkailija Jack Taggert ei pistä asioita kuntoon. Edesmenneen kaverinsa kunniaksi Jack lähtee pelastamaan kylän, mutta kukaan ei oikein halua auttaa häntä ja hiljaisuus seuraa aina kysymyksen jälkeen. On tietenkin joukko pahoja kavereita, jotka haluavat Jackin kaupungista pois keinolla millä hyvänsä.
Suurempi draama ontuu huonojen roolisuoritusten ja Félix Enríquez Alcalán osaamattoman ohjauksen vuoksi, mutta itse toimintakohtaukset, joita on lopulta aika vähän Seagal-leffaksi, ovat täyttä rautaa. Luonnonsuojelusanoma tuntuu aika vitsiltä, mutta viihteenä leffa toimii. Plussaa on, että filmi ei saarnaa On Deadly Groundin tavoin ja niinpä tämä Seagal-rämmellys voittaa hepun ensimmäisen ekotrillerin helposti. Väsyneessä mielentilassa iskee kaikessa kliseisyydessään. Kaveriporukka kasaan ja alkoholipitoisia juomia tarpeeksi varastoon, niin tämä menee hyvin vaikka Seagal-maratonin muodossa.
