Tuli tuossa katsottua muutamia viikkoja hyllyssä seisoneen elokuvan, joka Citymarketin VHS-alelaarista oli tullut poimittua. Kyseessä on siis seuraavaksi tykitysvuorossa oleva pätkä, jossa käsitellään enemmän tai vähemmän pinnallisesti vankilaelämää. Pääosaa vetää ihan laadukkaitakin toimintaelokuvia aikoinaan tehtaillut Steven Seagal ja melko tuntematon räpstara Ja Rule.
Maailman tarkoin vartioiduin vankila Alcatraz vihitään jälleen käyttöön USA:ssa lisääntyneen rikollisuuden takia. Kalterilinna on siirtynyt hieman modernimmaksi ja nyt kuolemaantuomittukin saa itse valita tavan jolla poistuu joukosta. Seagal on Sasha Petrochivich, venäläinen FBI-agentti, joka undercover-tehtävässään joutuu konnakaverinsa Nickin (Ja Rule) kanssa kyseiseen vankilaan, mutta Nick ei tiedäkään kuomansa oikeaa ammattia ja pitää tätä näin ollen parhaana kaverinaan.
Ensimmäinen kuolemantoimittu vanha mies joka aikoinaan piilotti paljon kultaa paikkaan, josta ei ole kertonut kellekään eikä kukaan ole löytänyt tätä. Tuosta kultaharkkokasasta on kiinnostunut eräs terroristiryhmä nimeltä 49er etunenässä johtaja Morris Chestnutin tulkitsema Don Johnson. Tämä joukko lähtee hampaisiin asti aseistettuina Alcatraziin selvittääkseen kullan piilopaikan. Seagalhan ei tätä sulata vaan kaikki vangit puolellaan lähtee hyökkäykseen näitä pahiksia vastaan.
Ohjaustyö tuntuu olevan sitä samaa peruspuuroa mitä tällaisissa tusinaräiskintäleffoissa aina käytetään. Mitään erikoisuuden tavoittelua ei (onneksi?) yritetä. Tässä ei sorruta sentään ?tekstit ruutuun mikä heppu on miehiään?-tyyliin, mutta sama tietokoneen naputusääni kuuluu aina ajan ja paikan ilmoitettaessa.
Die Hardista löytyy selviä matkimisen merkkejä, mutta tuota on toistettu jo niin monessa elokuvassa (mm. Under Siege, Matkustaja 57, Air Force One), että en antanut sen häiritä. Käsikirjoitus ei missään mielessä ole omaperäinen eikä tämä elokuvana tarjoa mitään uutta.
Seagal tuntuu jotenkin vaivaantuneelta ja vaikuttaa, että heppu ei edes yritä näytellä kunnolla. Ei siinä mielessä, että hän mikään Al Pacino olisikin, mutta selvästi parempaan olisi pystytty. Ja Rule piristää kuitenkin innokkuudellaan näytellä. Ylinäyttelyä häneltä on jossain määrin luvassa, mutta muutaman hyvän käsikirjoituksen antaman läpän ansiosta hän selviytyy silti kohtuu hyvin. Morris Chestnut on täysin tuntematon sälli allekirjoittaneelle, mutta toimii ihan hyvänä pahiksena ja pysyy yhtenä leffan plussapuolista.
Leffa sisältää myös muutaman taidolla tehdyn toimintakohtauksen, jotka ovat ehdottomasti mainitsemisen arvoisia. Kaikkien edellä mainittujen perusteluiden yhteenvetona ammun kaksi laukausta viidestä tauluun. MTV-sukupolvi ja kovat action-diggarit pitävät tästä takuuvarmasti, mutta näin yleisesti en muille suosittelisi. Kertakäyttötoimintaa, mutta ei sen enempää.
nimimerkki: JohnRambo
