Hienosti ovat markkinamiehet hommansa hoitaneet, kun töllön leffavuosi 2006 käynnistettiin legendaarisen King Kongin ensimmäisellä värillisellä versiolla. Apinakuningas Kongin kuuluisan tarinan tv-esitys ei varmasti tee pahaa juuri leffateattereissa pyörivälle Peter Jacksonin megabudjettiversiolle. Sen sijaan kovan elokuvallisen vastuksen John Guillerminin (paikoin kankea) filmatisointi antaa.
Vuoden 1976 King Kong on mukava yhdistelmä alkuperäisen teoksen legendaarista tarinaa, hieman huvittavaa ulkoasua ja charmanttia seikkailumieltä. On suorastaan uskomatonta huomata, kuinka mahtavasti pitkä leffa pysyy alkupuoliskollaan, eli saariosuudellaan, ohjaajan ja valovoimaisten tähtien käsissä. Toisaalta yhtä karmaisevaa on nähdä kuinka New Yorkiin sijoittuva loppuosio murentaa samaisen kattoon kohonneen seikkailufiiliksen.
Pääosan parta hulmuten vetävä Jeff Bridges (mm. Big Lebowski, K-PAX) osoittaa olleensa jo nuorena karismaattinen stara, ja laivan äijäjengiltä yllättävän tiukkoja kuteita lainaileva (hiukkasen pelottaa, että minkälaista jengiä öljylaivoilla asustaa…) Jessica Lange on hehkeimpiä näkyjä leffojen laajassa sankaritarmaailmassa. Silmäthän siinä sulaa! Ei siis ihme, että jättiapina(kin) ihastuu ja lähtee deiteille ihan Isoon Omenaan saakka. Ikävämpi puoli on, että New Yorkissa nähdään ehkä maailman hävettävimmät helikopterikohtaukset, kököimmät tehosteet ja kaupanpäällisinä onneton leikkaus.
Hyvän leffamielen karvaisen apinan innolla viilettävä leffa tuo. Maisemat ovat eksoottisen kauniita (eikä tällä tarkoiteta pelkästään Jessicaa) ja vauhti on kovaa. Kongin mylvintää kuunnellessa ja katsellessa ei tarvitse ihmetellä 80-luvun alkuun kehkeytynyttä seikkailubuumia (esim. Indyt).
Jos kolmenkymmenen vuoden takainen Kuningas Kong –versiointi säilyttäisi vielä puolessa välissä omaamansa huikean vireen, viittä per viittä pallukkaa ei tarvitsisi epäillä hetken vertaa. Toisaalta 70-luvulla vielä lapsen kengissä kulkeneen tekniikkapuolen astuessa pääosaan viis per viitosen vastakkaisarvosanakaan ei ole kaukana. Viihdearvon puoleen kallistuvana kompromissina annettakoon kuitenkin 3.5 ja todetaan, että Bridgesin ja (suomalaissukujuuria omaavan!) Langen roolit muistuvat mielessä pitkään. Seikkailunälkään leffa on selvästi enemmän kuin välipala.
