Cary Grantin ja Rosalind Russellin kiihkeää sanailua. Huonekaluun piilotettu murhamies. Kidnapattu anoppi. Lehtitalon mieletöntä elämänmenoa. Tämä leffa edustaa eittämättä screwball-komedioiden parhaimmistoa.
Toimituksen pomo Walter Burns (Grant) ja hänen suosikkitoimittajansa Hildy Johnson (Russell) kohtaavat viimeistä kertaa. Hildy on vakaasti päättänyt jättää hektisen lehtibisneksen ja hakeutua kotilieden ääreen. Hänestä on tuleva vaimo herttaiselle lampa… miehelle (Bellamy) ja ex-mies Walterin ei auta surkutella topakan leidin perään. Mutta ennen kuin Hildy saa tilaisuuden lähteä, hänen eteensä jymähtää loistojuttu, johon ura olisi komea päättää. Lamma… Tuleva mies siis sysätään sivummalle ja sitten käydään käsiksi murhaajakirjanpitäjän keissiin. ”Kierrepallot” alkavat sinkoilla ja lujaa.
Laffaa katsellessa ei heti osaisi arvata, että sen alkuperäisessä näytelmäversiossa Russellin rooli oli kirjoitettu miehelle. Moni naisnäyttelijä (mm. Carole Lombard ja Katharine Hepburn) kieltäytyi esittämästä rempseää Hildyä, ja näin rooli päätyi Rosalind Russellille. Russellin suoritus on ilmiömäinen, eikä osaan edes voi kuvitella muuta henkilöä. Cary Grant oli toinen nappivalinta. Joukosta ei löydy oikeastaan ketään, joka ei selviäisi hommistaan kunnolla, vaikka sekä kameran takana että edessä käytiin ylikierroksilla. Parhaimmillaan näyttelijät papattivat 240 sanaa minuutissa ja mm. äänimiehet saivat olla helisemässä neljän mikrofoninsa kanssa. Tahti on semmoinen, että leffan eteen ei torkahda tänäkään päivänä.
