Aarteenmetsästäjä on seikkailusarja, joka pyöri muutama vuosi sitten keräten ruudun ääreen joitakin lapsia ja lapsellisella tuulella olevia henkilöitä. Sydney Fox (Carrere) on hemaiseva historian professori, joka joutuu joka jaksossa pelastamaan milloin mitäkin aarretta tai myyttistä esinettä, apunaan avuton apulaisensa Nigel (Anholt). Tässäkin käytetään ikiklassista parivaljakon vastakohtaisuutta, joka olisi saatu jättää eläkkeelle tämän jälkeen sen sijaan että monet onnettomat komediat sitä viljelevät. Onhan Carrerea toki nähty myös ihan oikeissa leffoissa, ja yleensä hän päätyy esittelemään taistelulajitaitojaan. Ei siis ole ihme että roistoilla on lopuksi yleensä turpa ruvella Aarteenmetsästäjän päätyttyä. Carrerella oma olemuksensa, vaikkei hän kovin kaksinen näyttelijä olekaan. Seksikkäälle ja väkivaltaiselle sankarittarelle on aina ajoittain tilausta.
Jokainen jakso menee siis aina samalla tavalla. Alussa näytetään pieni historiallinen kohtaus, joka valottaa aarteen taustoja tai entistä omistajaa. Ei huono idea, mutta paremmin se olisi toiminut ripoteltuna esimerkiksi takaumina sinne tänne. Se olisi elävöittänyt muuten naiviuteen taipuvaa kuvausta. Myytit ovat pinnalliselle yleisölle kuitenkin aika vaativa aihe, joten niiden sisällyttäminen ohjelman konseptiin on palkittava.Tänä päivänä aihetta ei käsitellä juuri missään muodossa, mikä on vahinko.Vangitseva tunnusmusa on juuri sellainen jollaiseen monilla on taipumusta jäädä koukkuun. Omanlaiselle yleisölleen Aarteenmetsästäjä varmasti kelpaa, vaikka yleisesti aihetta ei ole mihinkään kovin pitkäaikaiseen. Tänä päivänä vastaava tavara olisi luultavasti jo liian paksua ainakin minulle. No, onhan tämä kuitenkin jonkinlainen osa muistoja.
nimimerkki: Organismi
