Buddy on elämänmyönteinen pläjäys, mutta se ei ole kovin koominen, vaikka se on komediaksi vuokraamoja varten luokiteltu. Ihmissuhdekomediaa parempi termi kuvaamaan leffaa on positiivinen ja lämminhenkinen ihmissuhdedraama. En löydä leffasta moniakaan komediallisia elementtejä, ehkä ihmisten paikoittainen hästääminen ja poukkoilu, mutta leffa kyllä saa hoksaamaan että nuo ovat pikemminkin oireita ongelmista kuin naurattavaa viihdettä. Pidin leffasta, koska se oli selkeä, raikas ja rehellinen sekä tietysti omasi onnellisen lopun. Päälle jää mukava meininki.
Leffa kertoo Oslolaisesta Kristofferista, joka majailee kavereineen kimppakämpässä Tøyenissä. Sattumien kautta nämä päätyvät “tosi-TV” -tyyppisen uuden sarjan tähdiksi. Kristoffer tapaa nimittäin kulkea videokamera kourassa ja harrastepohjalta kuvattu materiaali saakin hetkessä aivan uuden merkityksen. Kaveruksista tulee todella suosittuja. Ei niin hyvää, etteikö jotain pahaakin. Kristofferin kaverien, Geirin ja Stig Ingen ongelmat päätyvät vahingossa koko Norjan kansan arvioitaviksi. No, hyvä niin, on pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja kohdata probleemat. Kristofferin ajatuksissa pyörii pari eri naista, vanha heila, joka näyttää saaneen uutta potkua kun ex onkin yhtäkkiä julkimo. Uusi tuttavuus vaikuttaa enemmän pitävän Kristofferista itsestään. Kummankohan kanssa ollaan suhteessa kun leffa lopputekstit pärähtävät käyntiin.
Onhan tässä leffassa sitä mukavaa Kimpassa & Fuckin Åmål -ryhmähenkeä ja kaveruutta. En silti lähtisi rinnastamaan sen enempiä. Välillä kitarat soi eri vireessä ja tottakai bändi on taas lopussa kasassa. Ei tarvitse olla ennustaja, että tuon tietää. Jos pidät pohjoismaisista leffoista niin kannattaahan tämä katsoa. Onneksi leffan alun videokameraheiluntoja ei enää alkua pidemmälle nähdä. Pelkoa meinasi pukata persuuksiin että tämä olisikin käsivaravideoleffa, mutta onneksi näin ei ollut.
