Aikoinaan saksalainen elokuvaohjaaja Werner Herzog (Werner Herzog) teki vedon: jos Erroll Morris-niminen elokuva-alan oppilas tekisi kertomansa elokuvan Werner Herzog söisi kenkänsä. Tämän pienen, absurdin ja taatusti otsikkonsa mukaisen dokumenttielokuvan olemassaolo vastaa onnistuiko Morris toteuttamaan päätöksensä. Dokumentaristi Les Blank taltioi Herzogin hullun vedon toteuttamisen jonka aikana Herzog myös promotoi Morrisin aloittamaa työtä ja kertoo hauskoja anekdootteja.
Werner Herzog siis syö kenkänsä. Kyseessä ei ole pelkkä gastronominen koettelemus, vaan myös oodi elokuvanteon hulluudelle ja luonnollisesti Herzog pääsee sitkeiden suupalojen välissä napauttelemaan osuvia kommentteja kuvakulttuurin romahtamisesta. Voimakas, omituinen ja miellyttävä persoonallisuus huokuu Herzogin itsepintaisessa vaatimuksessa maksaa velkansa kirjaimellisesti. Useiden tuntien keittämisen seurauksena nahkakenkä on lopulta valmis nautittavaksi.
Lopputulos on lyhyytensä vuoksi varsin pinnallinen, mutta Blankin ohjaus pitää tarinan ehdottomasti kasassa. Selväksi tulee vedon lähtökohta ja Herzogin ihailu Morrisin ohjaamaa elokuvaa kohtaan. Samoin selväksi tulee kuinka kulahtanut nahkakenkä on mahdollista valmistaa syötäväksi. Herzogin omituinen tempaus joka esitetään sen kaikessa sankaruudessa ja absurdiudessa.
Siis onko järkeä syödä kenkä vain elokuvan vuoksi? Ehkä ei ole, mutta elokuvan vuoksi syötävän kengän syömisen taltioimisessa on oma absurdi järkensä. Hauska ja absurdi teos joka taatusti vastaa nimeään.
