John Woo’n aikoinaan lopulliseen tähteyteen nostanut Better Tomorrow kertoo vahvan tarinan kahdesta hieman erilaisia elämänpolkuja kulkevasta veljeksestä. Rikollisen tien valinnut Ho Tse Sung (Lung Ti) lupaa kuolevalle isälleen ryhtyvänsä kunnolliseksi kansalaiseksi ja lopettaa rötöstelyn, sekä itsensä että veljensä hyvinvoinnin kannalta. Pikkuveli Kit Sung (Leslie Cheung) kun opiskelee parhaillaan poliisikoulussa tavoitteena saavuttaa kunniallinen poliisin ammatti, eikä kuvioihin sopisi ollenkaan rötöstelevät sukulaiset. Kit ihailee isoveljeään tietämättömänä tämän rikollisesta ammatistaan. Ho lähtee liikekumppaninsa Shingin (Waise Lee) kanssa hoitamaan vielä viimeistä keikkaa, mutta kaikeksi epäonnekseen joutuu petetyksi ja jää kiinni poliisille -häkkireissuahan se tietää. Veljesten välinen suhde joutuu liian kovalle koetukselle ja kaikki murskaantuu Kitin saadessa tietää veljensä rikollisesta urasta. Lähinnä Woo’n “lempinäyttelijänä” tunnettu Chow Yun Fat tekee roolin isoveli Ho’n kavereihin lukeutuvana rikollisena Mark Gorina, joka käy kostamassa Ho’n pettäneelle gangsteripomolle loukkaantuen kuitenkin tulitaistelussa vakavasti. Niin Markin kuin Ho’nkin urat kääntyvät jyrkkään laskuun ja kaikki on mennyttä. Ho’n kanssa epäonnistuneella keikalla mukana ollut Shing kuitenkin on saanut kunnon uraputken päälle ja raivannut tiensä aina isoksi ja kylmäksi gangsteripomoksi asti, hyötyen samalla Ho’n vankilassaolosta. Rangaistuksensa kärsittyään Ho palaa kotiseudulleen, mutta tilanne on kokonaan uusi, eikä ongelmilta vältytä. Alkaa selviytymistarina joka tarjoaa laadukasta draamaa höystettynä Woo’n taiturimaisilla ja upeilla toimintakohtauksilla.
Näyttelijäpuolesta ei löydy pahaa sanottavaa. Jokainen heppu tekee roolinsa antaumuksella jokaista ilmettä ja elettä myöten. Chow Yun Fat pokkasi aikoinaan Hong Kongissa jonkunlaisen parhaan näyttelijän pystin roolistaan, enkä häpeä olla yhtään samaa mieltä sen oikeasta osoitteesta, miehen uran paras roolityö on kyseessä. Hyvät näyttelijäsuoritukset ovat kuuluneet yleensä toimintakohtausten ohella Woo’n elokuvissa niihin parhaimpiin puolin, niin tälläkin kertaa.
Woo’n itsensä kynäilemä kässäri on mieleinen. Juoni on todella hyvä ja henkilöhahmot samaten, draamaa on paljon ja toimintaakin on Woo’lle tyypilliseen tapaan mukana tarpeeksi. Miehen myöhempiin elokuviin verrattuna ei kovinkaan paljoa, mutta tässä tapauksessa taitaakin olla enemmänkin kunnollinen draama kyseessä kuin toimintaelokuva. Veljesten väliset jännitteet tuntuvat ihan omassa kotikatsomossa asti ja hyvinkin koskettavia kohtauksia Woo kyllä osaa kyllä ohjata, jos on tarvis. Viihtyvyys oli taattu koko leffan keston ajan ja ripaus pientä dramatiikkaa täydentää kokonaisuutta juuri sopivasti. Woo’n elokuvissa yleensä hyvin esillä olleet perusteemat ovat jo alusta alkaen selkeät; kaveruus ja petos.
Elokuva on hyvin rakennettu ja homma rullaa sulavasti aina sinne loppuun asti, joka onkin taas sitä Woo’ta itseään. Räiskyvät ammuskelukohtaukset hidastuksineen ovat aina yhtä kaunista ja vakuuttavaa katseltavaa, kameratyöskentelystä täytyy taas kerran nostaa hattua. Miehen ensimmäinen iso elokuva on kehunsa ja klassikon maineensa ansainnut, vaikka myöhemmistä mestariteoksista hieman jälkeen jäädäänkin. Hieno elokuva joka tapauksessa, joskaan ei täydellinen.
nimimerkki: Lutkus
