Kun Mad Max tulee mainituksi, yleensä ensimmäisenä mieleen tulee nimen kuultua Asfalttisoturi elikkä Mad Max 2, joka yleisesti ottaen tunnustetaan parhaimmaksi osaksi ja kaikkien post-apokalyptisten elokuvien isäksi. Tämän jälkeen toisena tulee mieleen usein heikoksikin haukuttu, hieman seikkailupainoitteisempi kolmososa Ukkosmyrsky. Vaan on tämä ensimmäinen surullisen vähän huomioitu, vaikka se olikin se todellinen suunnan näyttäjä tyypilliseen post-apokalyptisyyteen.
Poliisina toimiva ja kaahailuun harjaantunut Max Rockatansky (uraa aloitteleva Mel Gibson) hoitaa homman kotiin saatuaan pysäytettyä auton varastaneen Night Riderin, vaikkakin äkkipysäytys on räjähtävä ja kaikkea muuta kuin turvallinen vaaralliselle kriminaalille. Tämän nyttemmin edesmenneen pipipään prätkäjengiläiset alkavat sen kunniaksi aiheuttamaan harmaita hiuksia paikallisissa ja Maxin pari kokee kuumat oltavat, jonka johdosta Max lähtee perheensä kanssa pienelle hermolomalle. Vaan eipä Max osaa odottaa kohtaavansa roistoja toistamiseen, saatika sitä, minkälaisen sisäisen raivon he tulevat teoillaan hänestä päästämään valloilleen.
George Millerin ja hänen kaiffarinsa Byron Kennedyn luoma tarina ei ole välttämättä kenellekkään mitenkään huimapäisimmästä päästä kuin mitä se oli silloin ilmestyessään. Lisäksi väkivaltaa on vähän, joten jatko-osien parissa varttuneet voivat pettyä. Sen sijaan että ryvettäisiin liiaksi veressä ja päästeltäisiin jykeviä paukkeita, elokuvan valttikortit ovat sen lohduttomuus ja toimiva dystopinen yhteiskuntakriittisyys. Siinä määrin Millerin suoritusta on pakko kunnioittaa ja ohjaus on lupaavan oloista ollakseen uran alkutaivalluksia. Ja kun uran alkutaivalluksista puhutaan, päästäänkin siitä myös Mel Gibsoniin, joka totta kai jo tässä osoittaa tulevan suuntansa leffaurallaan.
On totta, että seuraava osa on totta kai paljon laadukkaampi synkeämmän ja isomman otteensa vuoksi, mutta suosittelen jokaisen tutustumaan tähän unohdettuun helmeen ja antamaan sille mahdollisuuden, sillä kumminkin fakta on, että ilman tätä elokuvaa kukaan ei olisi voinut ajatella Mad Max 2:sta ja sen synkeitä uhkakuvia ihmiskunnan rappiosta.
