Will Smith tunnetaan parhaiten komediapitoisista toimintaleffoista kuten Independence Day ja Men in Black. Viime aikoina häneltä on nähty vakavampaan suuntaan menevää tuotantoa, kuten The Pursuit of Happyness, Hancock ja I Am Legend. Elokuvassa Seven Pounds (suom. Seitsemän Elämää) Smith hyppää vieläkin vakavamman draaman pariin.
Keskeistä tarinassa on Ben Thomasin (Smith) käsinkosketeltava suru ja katumus, joka avautuu katsojalle vähitellen elokuvan hiipiessä hitaasti eteenpäin. Erikoisia menetelmiä käyttävänä verotarkastajana toimiva Thomas näyttää suorittavan jonkinlaista raskasta tehtävää, jossa hän etsii pelastusta ansaitsevia ihmisiä. Matkallaan hän kohtaa sydänvaivaisen Emily Posan (Rosario Dawson), joka saa hänet miettimään retkensä mielekkyyttä. Juoni ei avaudu helposti, vaan haastaa katsojan miettimään surumielisen retken laajempia tarkoitusperia. Action-leffojen ystäville kuvio ei varmasti toimi, mutta jos keskittymiskyky riittää ja on rauhallinen leffailta tiedossa, niin Seven Pounds tarjoaa seesteisen ja mietityttävän tarinan. Parhaimmillaan elokuva toiminee yksin katsottuna.
Elokuvan suurin heikkous on yllättäen itse pääosan esittäjä. Will Smith näyttää huolestuneelta ja tuskaiselta koko leffan ajan. Välillä naamalla vilahtaa pakotettu hymy. Vaikka esitys ei missään nimessä ole huono, jotain väkinäistä siinä on. Toisaalta Rosario Dawson on äärimmäisen vakuuttava kuolemansairaana, mutta elämänhaluisena nuorena naisena. Muista suorituksista voi mainita pienessä sivuosassa pilkahtavan Woody Harrelsonin, joka hoitaa tonttinsa uskottavasti.
Seven Pounds on todella hitaasti liikkuva elokuva. Alkupuolella tämä tuntuu hieman ikävältä – katsojalla on liian paljon perustavanlaatuisia kysymyksiä ilman vastauksia. Leffan puolivälin jälkeen ja varsinkin lopussa palkinto saapuu lukuisten ahaa-elämysten muodossa. Lopputekstien kohdalla on tyytyväinen olo, varsinkin kun juonikuvio ei pääty kaikkein odotetuimmalla tavalla.
