Yksityisetsivä John Shaft (Richard Roundtree) on täällä taas. Tällä kertaa hänet pestataan jäljittämään laitonta orjakauppaa Afrikasta Eurooppaan salakuljettavaa rikosjengiä. Shaftin pitäisi soluttautua orjien joukkoon, mutta sitä ennen hänen pitäisi opetella afrikkalaisten tavoille. Hänen pitäisi opetella mm. keppitappelua, jota hän joutuu Afrikassa kokemaan. Pian Shaft alkaa päästäkin rikosliigan jäljille ja lopussa sitten rymistäänkin oikein kunnolla.
Shaft ja orjakauppa on Shaft-trilogian ylivoimaisesti huonoin osa. Aiempien Shaftien kaupunkimiljööstä on vaihdettu karuun Afrikkaan ja tuo idea ei oikein saa ilmaa siipiensä alle. Afrikkalaiset esitetään julmina ja aivottomina ihmisinä, jotka rakastavat keppitappelua. Tässä elokuvassa on aiempia Shafteja enemmän väkivaltaa ja seksiä ja myös Bondeista on otettu paljon vaikutteita, mikä ei ole yhtään hyvä idea sillä aiemmat Shaftit olivat vielä jotenkin omaperäisiä.
Näyttelijäsuoritukset eivät ole mitenkään loistavia, ainoa jotenkin hyvän roolisuorituksen tekevä Richard Roundtree on aina viileä, mutta muut näyttelijät eivät hoitele hommiansa hyvin, mutta sehän on kylläkin aika tyypillistä 70-luvun blaxploitaatio-leffoissa. Myös aiempien Shaftien ohjaaja Gordon Parks ei enää heilu kuvioissa mukana vaan ohjaajaksi on nyt pestattu John Guillermin, joka on ohjannut enimmäkseen aika kökköjä elokuvia kuten King Kongin uusintafilmatisoinnin ja Sheenan. Miehen ohjaus on aika näkymätöntä tässä elokuvassa.
Shaft ja orjakauppa on Shaft-trilogian heikoin lenkki ja huono elokuva, joka välillä tuntuu pula-ajan James Bondilta. Ei ole kaikkein huonointa blaxploitaatiota muttei myöskään parastakaan. Tahatonta huumoria elokuva sisältää luvattoman paljon. 7-vuotiaalle James Bond-fanille tämä saattaa olla kova juttu mutta ei muuten.
nimimerkki: Mask
