Kuuban kriisin aikana käydään supervaltojen välinen shakkiottelu Varsovassa. Professori Joshua Mansky (Bill Pullman) on juoppo hylkiö ja nero. Sääntövenkulointi johtaa siihen että Mansky vähemmän ystävällisin ottein rekrytoidaan USA:n edustajaksi. Agentit Stone (Lotte Verbeek) ja White (James Bloor) pitävät huolen kärtystä ukosta ja vastapuolen Gavrilov (Evgeniy Sidikhin) joutuu sietämään neukkukenraali Krutovin (Aleksey Serebryakov) raskasta läsnäoloa.
Kylmän Sodan vakoilujännäri on Allekirjoittaneelle hyvä genre. Lukasz Kosmicki ohjailee puolalaisin voimin toteutettua sellaista missä molemmat osapuolet esitetään häikäilemättöminä ja kieroina. Sellaisessa tilanteessa Kulttuuripalatsin johtaja (Robert Wieckiewicz) saa tilaisuuden maksaa kalavelkojaan ja kaikenlaista vakoilukieroilua ja -kyttäystä on luvassa. Marcel Sawickin avustuksella kirjoitettu käsikirjoitus ei myöskään onnistu välttämään genrelleen ominaista tarkoituksetonta päätöstä joka jättää koko sotkulle onton ja tyhjän jälkimaun.
Bill Pullman on juoppo ja kärttyisä ukko jonka kulta-ajat ovat kaukana menneessä ja joutuu vastentahtoisesti pelaamaan vaarallisten tyyppien peliä. Vodkamarinoitu ukko ei kuitenkaan ole typerä ja on melkoisen tarkkaavainen ja tarvittaessa rohkeakin. Lotte Verbeek ja James Bloor ovat äärimmäisen anonyymejä vakoiluvirkailijoita ja aivan eri maailmassa juoppoon shakkiukkoon verrattuna. Evgeniy Sidikhin pelaa shakkia ja Aleksey Serebryakov on äärimmäisen pahaenteinen neukkukenraali joka ei epäröi olla kovaotteinen ja on valitettavan terävä-älyinen. Robert Wieckiewicz on välikappaleena oleva puolalainen joka ei pidä neuvostoliittolaisista. Näyttelijöitä ei missään nimessä voi moittia vaikka käsikirjoitus ei annakaan paljoa tilaa hahmojen kehitykselle tai monitasoisille suorituksille ja luonnollisesti englantia ja venäjää puhutaan.
Supervaltojen välisen shakin (ihan oikeasti) stressi ja Kylmän Sodan vakoilujännäri sen puitteissa eivät oikein sovi yhteen, mutta tekijöiden ammattitaito varmistaa elokuvan mielenkiintoisuuden. Kertakäyttöinen genrensä edustaja eikä yhtään sen vähempää.
