Vixen! näytti suuntaa siitä mihin Russ Meyerin elokuvat olisivat menossa. Samalla sen nimestä tuli pienimuotoinen kulttititteli sekä yksi ohjaajansa tunnetuimpia elokuvia. Tämä tavallaan leimasi Meyerin tekemään lisää ponnetonta mutta alati alastomia naisia kuhisevia filmejä. Ei siis ole yllätys, että hän myös päätti käyttää hyväksi Vixenin nimeä tekemällä sille hyvin epävirallisen jatko-osa Supervixensin.
Meyer ei tälläkään kertaa panosta juoneen. Sen voi helposti kuvata parilla lauseella. SuperAngelin poikaystävä ajautuu väärinkäsityksien kautta syytetyksi tyttöystävänsä murhasta. Syytösten seurauksena hän päättää paeta, jolloin elokuva muuttuu roadmoviemaiseksi kokonaisuudeksi, jonka aikana nuorimies törmää useampaan uhkeaan kaunokaiseen. Siinä se.
Rikokset, seksi ja väkivalta, näistä elementeistä rakentuu Supervixens. Tässä elokuvassa kaikki on aivan superia. Jopa jokaisen naisen nimen edessä on sana super. Se ei kuitenkaan auta, kun juoni on jälleen kerran aivan olematon. Vertauskuvana on helppo käyttää Vixeniä, jonka juoni on vielä ohuempi. Mikä erottaa nämä kaksi elokuvaa radikaalisti toisistaan, on niiden kesto. Siinä missä Vixen! kesti vain reilun tunnin, niin Supervixens kestää yli puolitoista tuntia, reilusti. Elokuvaa ei periaatteessa saisi kritisoida sen kestosta, mutta auttamattakin tässä ei ole ainesta näin pitkäksi.
Näyttelijät ovat varsin ponnettomia rooleissaan, josta heitä ei voi syyttää. Meyer ei jaksa panostaa mihinkään muuhun kuin kurvikkaisiin naisiin. Huumorikin on kuivaa, mutta siitä sentään voi onneksi tunnistaa ohjaajan käden jäljen. Naiset ovat siis edelleen huumorin ohella Meyerin prioriteetit elokuvaa kuvattaessa. Putkimainen juoni valitettavasti pilaa elokuvan suurimman nautinnon. Tapahtumat etenevät liian selkeästi naisesta toiseen. Jälleen kerran ollaan juonipornon juurilla, jonka onneksi voi kuitenkin laskea sen, että juonta on kuitenkin yritetty kyhätä jonkun verran.
Siinä ei vain onnistuta hyvin, jolloin kuvaan nousee aiemmin puimani kesto. Sieltä täältä, kun olisi saksinut parikymmentä minuuttia, niin kasassa olisi ollut todellinen juonipornon esi-isä. Juoni sinällään on ihan mukiin menevää kamaa Russ Meyer -mittapuulla, mutta turha jaarittelu sekä heikot näyttelijät syövät suurimman ilon pois koko touhusta. Näyttelijät ovat keskivertoa heikommasta pornoelokuvasta, joka antaa elokuvalle vähän turhankin tahattoman ilmeen. Se ei kuitenkaan innosta kauan, koska samalla he pilaavat lähes koko elokuvan dramaturgian.
Miksei elokuva voisi keskittyä kokonaan vain seksiin tai sitten rakentaa oikeasti toimivamman kokonaisuuden. Nyt Supervixens jää roikkumaan löysän peniksen malliin johonkin vaginan ja peräaukon välimaastoon. Kumpaakaan ei oikeastaan löydetä, vaikka molempia etsitään urakalla. Ehkä tämä vain on se Russ Meyerin perisynti. Hän ei yksinkertaisesti osaa päättää mitä elokuvaltaan oikeasti haluaa. Kokonaisuus kusee jälleen pahemman kerran, mutta onneksi kauniit naiset jaksavat pitää sentään katsojan mielenkiinnon jollain ilveellä yllä.
