Threen alkutunnelmat tutustuttavat katsojan elokuvan henkeen eksoottisesti ja mielenkiintoisesti. Ihmisiä esitellään jatkuvasti ja pian on selvillä kuka on kuka. Alkupuolen merillelähtö toimii mainiosti katsojan viihtyvyyden kannalta, vaikka tilanne itse tarinassa onkin aika surkea. Kun kukaan ei häiritse kolmikkoamme, on aikaa ja rauhaa tutustua heihin kunnolla.
Ihan peruskolmiodraamasta ei ole onneksi kysymys, vaan yritystä on enempäänkin. Silti ilmassa on jotain selittämätöntä tökeröyttä, ja aivan ensimmäiseksi vikaa lähtee etsimään näyttelijöistä. Kelly Brook on selvästi mukana ainoastaan koska hän on siviilielämässä Billy Zanen puoliso ja hänellä on näyttävät kurvit. Minkäs nainen tilanteelleen mahtaa. Siinä missä näyttelijänlahjat vuotavat, paikkaa hyvä erotiikka paljon. Juan Pablo di Pace on sitten vastine naiskatsojille. Kaikille kaikkea.
Vaan entäs itse Billy Zane? Hän toimi ilman muuta ehkä suurimpana motiivina katsoa elokuva, sen varmisti Dead Calm-mestariteoksen lämmin, merisuolainen muisto. Threessä hänet nippa nappa tunnistaa silmien perusteella. Onneksi taito on kuitenkin tallella. Uuttahan ei ole se, että loistavat näyttelijät jäävät helposti hieman yksin valtavirtaa pienemmissä leffoissa. Onneksi tämä ei ole kuitenkaan läheskään niin onneton kuin mitä olisi voinut olla.
Juonessa on paljon turhaa ja ennalta-arvattavaakin puolenvaihtoa, tietenkin luovan parittelun lomassa. Kaikkein typerin ratkaisu on kylpyammeen kokoisella paatilla lähteminen merimatkalle.
Tehokkaimmillaan homma on juuri silloin kun tietty alaston alkukantaisuus pääsee oikeuksiinsa. Tästä on esimerkkinä lopun verinen mittelö ja hienona lisänä voodoo-papitar, johon olisi saanut syventyä hieman enemmänkin, mutta hyvä näinkin.
Mainiota, mainiota, mutta hieman keskeneräistä. Siinä missä ideat ovat ehtyneet on menty tökeröyksiin. Muuten varmasti katsomisen arvoinen, rehellinen pieni saarielokuva.
nimimerkki: Organismi
