Neill Blomkampin District 9 yhdisteli scifiä ja omaa aikaamme heijastelevaa yhteiskuntakritiikkiä ihan kelvollisesti. Jostakin syystä Blomkamp katsoo asiakseen yrittää samaa uusimmalla Elysium -elokuvallaan.
Elysium alkaa lupaavasti. Ensimmäiseen varttituntiin mahtuu herkulista satiiria, jota olisin halunnut nähdä enemmänkin. Nauroin maha kippurassa kohtaukselle, jossa lainvalvojadroidien pahoinpitelemä Max (Matt Damon) rakentaa kurjassa, Foxconnin pahamaineiset tuotantolaitoksen mieleen tuovassa tehtaassa samoja droideja. Aivan elokuvan alku heijasteleekin ihan näpsäkästi oman aikamme eriarvoisuutta ja tekee sen vieläpä mustan huumorin keinoin. Mutta sitten homma hajoaakin käsiin. Elokuvaan on nimittäin kirjoitettu ihmisoikeustaistelujuoni, jossa sankarimme Max koettaa päästä osalliseksi Elysium-avaruusaseman ihmelääketieteen hedelmistä. Loppuleffan ajan sitten juoksenneellaankin pitkin slummia, paukutellaan, räjäytellään ja tapellaan niin pirusti. Ei siinä sinänsä mitään. Toiminta on rajua, raakaa ja aika ajoin oikein viihdyttävääkin, vaikka kamera heiluukin liikaa.
Valitettavasti toimintaa on aivan liian paljon. Se alkaa puuduttaa eikä oikeastaan johda yhtään mihinkään ja kun henkilöhahmotkin jäävät (sattuneesta syystä) ohuiksi, ei heistä välitä lainkaan. On kurjaa, että esimerkiksi Jodie Fosterin kyvyistä ei oteta läheskään tarpeeksi irti. Elysium onkin lähinnä komean näköinen tehostedemo, joka hukkaa niin satiirin, Elysium-avaruusasemalla käynnissä olevan vallankaappaussalajuonen kuin yhteiskuntakritiikinkin jatkuvaan juoksenteluun ja riehumiseen. Ja kun elokuvan lopussa saadaan vielä aimo annos hattaraa ja täysin epäuskottavaa messiaanista maailmanpelastushömppää, luhistuu koko korttitalo lopullisesti.
Elysiumin parasta antia on suurella hartaudella toteutettu visuaalinen ilme ja kaikki mahtavat science-fiction-vimpaimet. Silmäkarkki ei kuitenkaan jaksa kannatella elokuvaa loppuun asti. Elokuva kompuroi yrityksessään olla sekä kesän toimintamegahitti että ajatuksiaherättävä yhteiskuntakriittinen draama. Tuloksena on sammiokaupalla siirappia ja huteraa haahuilua.
Summa summarum on todettava, että Elysium on niin rampa elokuva, ettei edes etuoikeutettujen avaruusaseman 22. vuosisadan lääketiede pystyisi sitä parantamaan.
