Sedät jaksaa heilua. Joo, tää kyllä on juuri sitä osastoa. Kun meikäläinen opetteli mopolla ajamaan ja viritteli Suzukia äärimmäisiin suorituksiin, yksi kasvattajista oli Ismo Alangon luotsaama Hassisen Kone. Pohjat kestävalle suhteelle Alangon musiikkia kohtaan luotiin silloin. Se on myös kestänyt Sielun Veljien kautta nykyiseen soolotuotantoon asti kohtalaisen hyvin. Hassisen kone itsessään vaikutti vain vuosina 80-82, mutta sitäkin intensiivisimmin tuloksin. Rappiolla ja Levottomat jalat, nehän ne on, jotka nyt aivan varmasti puolikuurot Datsunkuskitkin jonkinasteiseksi musiikiksi tunnistaa.
Joensuun juhannusjuhliin vuoden 2000 kasattu re-union-keikka piti tietenkin työntää masinaan ja tsekata mikä on meininki. Keikka on todellakin alkuperäismiehistönä väännetty ja ei siten niin innostava, mikä taas itse musiikin puolesta olisi todellakin mahdollista. Siis aika kuluu ja se näkyy miehissäkin. Kaikki ei yksinkertaisesti vaan ole olleet tietenkään rokkikuvioissa enää vuosiin ja se on vaivaannuttavaa katsottavaa. Välillä vaan kun ei voi todellakaan välttyä koti-isät jammailee kauhuskenaariolta.
Keikkasetti on kasattu kronologisessa järjestyksessä Hassisen koneen tuotannosta alkuajoista loppuun, lukuunottamatta encorena heittettyjä biisejä “Muoviruusuja omenapuissa” ja “Paskan suggeroiva vaikuus”, jotka sulkevat ympyrän Koneen tuotannossa. DVD-version keikan pituus on runsas tunti. Biisivalikoiman tuntien materiaalia ei kuulla Hassisen Koneen viimeiseltä Harsoinen teräs -levyltä kuin kaksi biisiä. Tämä tuo ikävän fiiliksen siitä että varsinkin keikan loppuosaa olisi pätkitty suuremmalla kädellä.
Keikkaa katsellessa kiteytyy se olennainen seikka mikä on kantanut tätä musiikkia kaikki nämä vuodet. Se sattuu olemaan hemmo nimeltä Ismo Alanko. Äijän intensiivisyys ja eläimellinen apinanraivo ei ole kadonnut mihinkään ja tässäkin tapauksessa ukkelin karisma on välillä ainuita elementtejä jotka kannattelevat konserttia eteenpäin. Muuten pläjäys olisi kyllä aika ajoin tylsää katseltavaa.
Itse tuon juhannuskeikan lisäksi lätyllä tarjolla on Hassisen Koneen miehittämät pätkät Kaurismäen “Saimaa Ilmiö” -elokuvasta, joka kuvasi Eppuja, Juicea ja Hassisen Konetta Tuuliajolla -kiertueella. Hauska kontrasti siis tähän päivään. 80-luvulla kitaristi heiskasellakin oli tukka päässä ja poikien nuoruuden vimma on aistittavissa. Muutakin elokuvallista kamaa Hassisen koneen matkan varrelta lätyllä olisi toki voinut mukana olla. Tekstimuodossa olevat kaiken maailman grafiat ja stillgalleriat ovat sinänsä tylsää extraa.
Ihan kiva, on juuri se kommentti joka tapauksesta jää käteen. Musiikki puhuu edelleen puolestaan ja kun on kokonaisuutta DVD-julkaisuna ajateltava niin paljon jää jälkeen monista ulkomaan suuruuksien julkaisuista ja tämä valitettavasti verottaa laukausten määrää. Viisi laakia musasta, about kaksi ja puoli julkaisusta, tulkoon keskiarvoksi siis kolme ja puoli laukausta.
