Doorsin musiikki on tullut minulle enemmän tutuksi vasta viimeisimmän vuoden aikana. Kiinnostus taisi herätä siitä kun ostin Ilmestyskirja Nyt Redux:n ja kuulin siinä Doorsin esittämän The End-biisin ensimmäistä kertaa tietoisena siitä kuka sen esittää. Olen katsonut elokuvan ennenkin, mutta en kiinnittänyt silloin huomiota musiikkiin. Nyt on kuitenkin tullut Doorsin levyt hankittua hyllyyn CD-muodossa ja olen huomannut että yhtyeellä oli paljon muutakin annettavaa kuin Light my fire ja Break on through (väheksymättä mitenkään kyseisiä kappaleita). Mikäpä siis sopisikaan hyllyyn paremmin kuin Doors DVD. Hauska nähdä että tällaisiakin joku valmistaa ja julkaisee, vaikka kuulija-/katsojakunta nykyään varmaan on aika pieni.
DVD koostuu kolmesta osasta, joiden erilliset arvosteluni voit lukea alempana. Kaikissa osissa pääosia ‘näyttelevät’ samat henkilöt: Jim Morrison (laulu ja nahkahousut), Ray Manzarek (koskettimet), Robby Krieger (kitara) ja John Densmore (rummut).
Live at the Hollywood bowl (62 min)
Konsertti on itse asiassa kooste yhden viikonlopun keikoista heinäkuussa 1968, jolloin katsomossa oli tarjolla vain seisomapaikkoja. Jim vaikuttaisi nauttineen muutakin kuin tomusokeria aamupullan päällä ennen lavalle nousemista. Silmät pyörivät päässä katsellen milloin kattoon, milloin lattiaan ja joskus jopa yleisöönkin, silloin kun sattuvat olemaan auki. Joissakin tilanteissa Jim vaikuttaa hieman eksyneeltä, aivan kuin olisi juuri herännyt unesta ja huomannut seisovansa yleisön edessä ilman vaatteita. Kameramiehen ansiosta näemme Jimiä varsin suuren osan ajasta, mutta mm Rayn urkusoolojen aikana kamera sentään käännetään laulajasta muualle.
Siitä ei pääse mihinkään että Jim ja muu bändi esiintyy loistavasti lavalla, ainakin näiden kuvausten aikana. Laulu on selkeää, kaikki soittimet kuuluvat tasaisen hyvin eikä mikään ääni peitä muita, poislukien Rayn urkusoolo Light my fire:n aikana, mutta sehän kuuluukin asiaan. Jossakin kohtaa sooloa urkujen ääni käykin melko huumaavaksi, lähes tuskaiseksi, mutta tahti rauhoittuu juuri oikealla hetkellä ennen kuin kipukynnys ylittyy.
Kateeksi käy tuota porukkaa joka oli paikalla livenä seuraamassa kyseistä konserttia. Itsekin olisin varmaan ollut paikalla jos vain olisin ollut syntynyt tuolloin… Hienoa musiikkia, hieno esiintyminen.
Dance on fire (75 min)
Tämä DVD:n pisin osa ei ole läheskään niin live kuin edellinen. Kyseessä on kooste musiikkivideoita muistuttavista pätkistä, joista osa kuitenkin on televisio-esiintymisiä. Joukossa on ihan kokonaisia musikkivideoitakin, kuten esimerkiksi suosikkikappaleeni People are strange. Jotkut videot on koottu kotivideomateriaalia muistuttavasta materiaalista. Tässä osassa Jim ei ole yhtä vahvasti pääosassa kuin edellisessä, vaan muutkin pääsevät ruutuun, mikä ilahduttaa ainakin minua. Musiikkikappaleiden välissä kuullaan Jimin runonlausuntaa, kun hän lausuu runojaan, joista myöhemmin koottiin levy nimeltä An american prayer. Tällä levyllä runonpätkiä kuullaan kuitenkin ilman taustamusiikkia.
Tuntui ihan kivalta katsella bändin kotivideopätkiä. Tuntui jotenkin siltä kuin olisi lähempänä tapahtumien keskipistettä kuin puhtaassa live-esiintymisessä. Tämä täydentää hyvin alussa ollutta puhdasta live-taltiointia. Musiikkihan tässä tulee lähes kokonaan playbackinä, poislukien televisio-keikat. Joukkoon mahtuu materiaalia myös yhden kappaleen verran levyn ensimmäisestä live-keikasta.
The soft parade (47 min)
Elokuvan viimeinen raita on kansilehden mukaan Doorsin viimeiseksi jäänyt televisioesiintyminen, joka on kuvattu vuonna 1969. Vaikuttaisi kuitenkin siltä että kyseessä on muutakin kuin yksi televisiokeikka. Kappaleiden väliin on tässä laitettu hieman backstagella kuvattua materiaalia. Tässäkin osassa Jim on tainnut puuteroida nenäänsä sisäpuolelta, siihen malliin hän eleilee ja esiintyy. Vaikka olen nähnyt Jimistä ennenkin kuvia parrakkaana, tuntui jotenkin oudolta kun hänen äänensä tulee miehestä joka ulkonäön perusteella voisi olla vaikka… sanonko… no sanon: Jeesus (sellaisena kuin hänet useimmiten kuvataan).
Levyllä tarjotaan bonus-materiaalin nimellä lisäksi live-taltiointi kappaleesta Break on through ja kappaleelle The ghost song tehty video. Jälkimmäinen kappalehan oli alun perin Jimin nauhoittama runo, jonka taustalle elossaolevat Doorsin jäsenet lisäsivät musiikin vuonna 1978 (Jimbohan kuoli 1971). Näitä taustamusiikilla varustettuja runoja on julkaistu levyllinen: An american prayer.
