Crystal Laken oma suoraselkäisen moraalin vartija Jason Voorhees (Kane Hodder) on saatu kiinni ja hän on tappavan vaarallinen. Valitettavasti hän on myös ainutlaatuisen sitkashenkinen, karkaa tappaen häntä hyödyntämään pyrkivän tohtori Wimmerin (David Cronenberg) ja tekee selvää jälkeä. Vapaus jää lyhyeksi, sillä projektissa mukana oleva Rowan (Lexa Doig) onnistuu pistämään hänet jäihin. Aika kuluu ja molemmat reliikit evakuoidaan avaruusaluksen kyytiin. Ärsyttävien, keskenkasvuisten hormonihullujen suku ei siltikään ole kuollut sukupuuttoon, joten herra Voorheesille on taas töitä luvassa ja myös ahne professori Lowe (Jonathan Potts) kaipaa kurinpitoa. Lyhyesti sanoen Jason pääsee irti ja alkaa toteuttamaan itseään erilaisilla työkaluilla, vaikka oma machete onkin suosikkityökalu.
Jason Voorhees on ärsyttävien teinistatistien lahtaamisen erikoismies. Jason X on puhdasverinen silpomispätkä itseironisen huonolla maulla ja tönköillä näyttelijäsuorituksilla. Scifi-tausta sallii mm. nestemäisen typen käytön työkaluna ja eloonjäävästä kolmikosta yksi on teknisesti sanoen korjauskelpoisessa kunnossa ollen gynoidi KM-14 (Lisa Ryder).
Kane Hodder, kookas ja mitä mukavin mies on harvinaisen uhkaava olemukseltaan ja sopii siis mainiosti puhumattomaksi moraalinvartijaksi jonka puvustus ei ole kevyestä päästä ja onkin antanut oman työjälkensä mörön maneereihin. Hyvin hoitaa siis mies työnsä ja hän onkin syy viihdyttävyyteen.
Muu kaarti on sitä tavanomaista viiltelyleffojen lihatiskiä erilaisilla kliseehahmoilla jotka tapetaan pois kerronnasta ja yleisö hurraa kun moraalinvartija antaa tarpeellista kurinpalautusta korkojen kera.
Kerrassaan viihdyttävä teos kunhan sen ottaa oikealla asenteella: tätä elokuvaa ei katsota draaman takia. Tämän elokuvan katsoja on Jason Voorheesin puolella ja hyvä niin, sillä James Isaacsin ohjaus ei ole mitään suunnatonta mestarityötä ja käsikirjoitus on kliseitä täynnä, mutta sarjansa edustajaksi viihdyttävän omalaatuinen tapaus.
