Farrelly-veljekset, nuo törkymestarit, käsikirjoittivat yhdessä draamakomedian. Veljeksistä vanhempi, Peter, kirjoitti romaanin, johon tämä perustuu. Veljekset eivät tällä kertaa koske ohjaukseen, vaan homma on annettu Michael Correntelle.
Vuosi 1974. Tim Dunphy (Shawn Hatosy) käyttää kavereittensa kanssa huumeita ja sekoilee. Isä on tiukka mies, äiti on kuollut ja veli on vammainen. Isä (Alec Baldwin) istuskelee iltaisin kavereittensa kanssa pelaamassa korttia samalla jutellen homoista ja muista erittäin kiinnostavista asioista. Kerran Tim menee liian pitkälle ja joutuu tiukkaan sisäoppilaitokseen. Siellä hän löytää unelmiensa tytön (Amy Smart) ja löytää lisää pössyttelykavereita.
Vaikka kyseessä on draama ja hiukan erilainen elokuva, kuin veljesten omat ohjaukset, niin oli tässä mukana myös Farrellymaisia piirteitä. Hyviä esimerkkejä tuosta ovat isän kutsuminen Timiä Dildoksi, Timin Mälli niminen kaveri ja mukana hyörivä vammainen veli.
Elämää oppimassa kaatuu kliseisiin henkilöhahmoihin ja ankeaan kerrontatapaan. Tästä oltaisiin saatu helposti samalla pirteä ja silti vakava elokuva. Mitään Farrelly-leffojen tavallisia härskiyksiä ei ole mukana. Näyttelijöitäkään ei voi kovin paljon kehua. Baldwinin nimi tietää minkä tason roolisuorituksesta on kyse. Häntä lukuun ottamatta leffassa ei nähdä mitään kuuluisuuksia. Muutamasta teinirainasta tuttu Amy Smart ja ensimmäisessä Scary Moviessa näyttelevä Jon Abrahams ovat hänen jälkeensä ehkä tunnetuimmat näyttelijät.
Vaikka tästä löytyykin noita vikoja, niin oli tämä minusta silti ihan ok leffa. Tällaiset kasvutarinat yleensä kolahtavat minuun oikein kunnolla. Tämä ei nyt tehnyt samanlaista vaikutusta, mutta silti tämä jaksaa viihdyttää kestonsa verran. Eihän tästä paljon mitään mieleen jää, mutta kyllä tämän nyt kerran katsoo.
nimimerkki: Thoke
