Hirvosen veljekset tienaavat isänsä johdolla elantonsa hieman epärehellisellä toiminnalla. Kun Ukko (Pekka Valkeejärvi) päätyy vankilaan epäonnistuneen ryöstöreissun jälkeen, ovat neljä aikamiesveljestä päänahkojaan myöten veloissa, eikä kukaan ole tehnyt päivääkään rehellistä työtä. Samaan syssyyn oven taakse ilmestyy 9-vuotias siskopuoli Saara (Amanda Pilke), jonka hirviömäinen mutsi (Outi Mäenpään) on heittänyt ulos. Rahattomat, hieman tyhmänpuoleiset, mutta hyväsydämiset pojat keksivät ilmoittaa enkeliäänisen Saaran Supertenava -kilpailuun voittaakseen suuren rahapalkinnon. Läde (Mikko Leppilampi), veljeksistä järkevin saa Saaralle valmentajaksi Lauran (Laura Birn), entisen tenavatähden, nykyisen kapakkaruusun. Pojat opettavat pikkusiskon tappelemaan, varastamaan kaljaa ja homma alkaakin toimia.
Perttu Lepän ohjaama ja käsikirjoittama Helmiä ja sikoja on ehdottomasti parhaimpia suomalaisia elokuvia. Simppeli juoni pysyy pystyssä karismaattisten näyttelijöiden ja sarkastisten vitsien avulla. Hyväsydämiset nuoret miehet Läde, Poju, Ruho ja Timo naurattavat katsojaa pitkän aikaa iloisesti pulppuavan huumorin kanssa. Elämänmakuista menoa, kapakkatappeluita ja harmitonta räkänaurua täynnä oleva leffa on pohjimmiltaan vain loistavasti kirjoitettu komedia hieman oudosta, mutta rakastettavasta perheestä.
Huvittavinta on ehdottomasti hölmön veljesparven toilailut ja pikkusiskon toteuttaminen heidän päivärutiineihinsa. Läden ja Lauran orastava suhde on lähinnä pakollinen sivujuoni.
Helmiä ja sikoja esittelee liudan hienoja näyttelijöitä. Suloinen tähdenalku Amanda Pilke on luonteva ujonpuoleisena Saarana, samoin Laura Birn osaa entisen tenavatähden roolin hienosti. Veljekset ovat sitten oma lukunsa. Mikkol Leppilampi, Jimi Pääkallo, Unto Helo ja Timo Lavikainen naurattavat loppuun saakka. Miehet kuuluvat selvästi 2000-luvun parhaimpiin miesnäyttelijöihin, tosin Pääkallo on niittänyt vähemmän mainetta näyttelijänä. Nelikon välinen kemia on käsikosketeltava ja sanailut ruudulla toimivat loistavasti. Varsinkin Lavikainen on ihana ja huvittava Timona, joka piirtelee ankoille kypäriä.
Helmiä ja sikoja -elokuvan voi katsoa vaikka kuinka monta kertaa ja silti se jaksaa naurattaa. Ja jos leffa ei nappaa, viimeistään Mikko Leppilammen suklaasilmät saavat ainakin naiskatsojan nauliutumaan penkkiin.
