Toisinaan, että kun elokuva saa oikein väkivaltaisen leffan maineen, tämä maine kaahaa lopulta elokuvan ohitse. Evil Dead on yksi tällaisista elokuvista: se on toki pahamaineinen ja ansaitseekin sen, mutta kuulemani perusteella odotin kyllä vähän toisenlaista elokuvaa. Toisaalta, kauhuelokuvana se on kohtalaisen onnistunut, sillä väkivaltansa avulla se kykenee luomaan painostavan ilmapiirin ja tunnelman. Mitään mullistavaa tältä ei kuitenkaan kannata odottaa.
Juoni on erittäin simppeli ja erittäin suora: Ashley ”Ash” Williams (Campbell) ja joukko ystäviään lähtee lomailemaan. Valitettavasti vuokramökki ei ole ihan sellainen kuin odotettiin, ja kun paikka vielä paljastuu pahojen henkien riivaamaksi alkaa hupi olla kaukana. Eikä siinä vielä kaikki: pian koko ympäröivä uhkaava metsä herää eloon ja nuorisoporukkaa alkavat riivata verenhimoiset röllit jotka eivät tokene kuin kirveellä.
Vaikka tarina onkin todella yksinkertainen, ohjaaja Sam Raimi saa hyvin tehtyä siitä pätevän elokuvan; se onnistuu eritoten Evil Deadin tunnelmalla. Kovinkaan pelottavaksi tätä ei voi haukkua, mutta tunnelman tihentyessä elokuva onnistuu ajoittain olemaan erittäin jännittävä. Evil Dead on yksi niistä harvoista leffoista, joissa pahis onnistuu olemaan edes jollain tasolla uhkaava. Se johtuu epäilemättä siitä, ettei sitä suurta pahaa – metsää – koskaan näytetä kunnolla, vaan Raimi väläyttelee siitä katsojalle lyhyitä ja tunnelmaa tihentäviä pätkiä. Zombitkin ovat yllättävän hienoja: niistä on saatu oikeasti aika hirveän näköisiä. Niiden kauheuteen vaikuttaa varmasti myös se, ettei kamera ennen loppupuolta koskaan viihdy niiden kuvauksessa kovinkaan kauan, ja ne hyökkäävät kimppuun aina kun vähiten odottaa. Zombien ääntely on myös aika hienoa, ja niiden ensi-ilmaantuminen on hienosti toteutettu.
Kamerankäyttö ansaitsee erityismaininnan: kamera-ajot joissa jokin ”nimetön” jahtaa takaa uhriaan, joita säestävät uhkaavat ääniefektit, ansaitsevat erityismaininnan: ne ovat itse asiassa aika omaperäisiä ja muutama tällainen kohtaus on ihan mielettömän jännittävä. Kuvakulmat ja muut kamerakikkailut ovat, yllättäen, ajoittain hyvinkin innovatiivisia. Raimin tapa värjätä ruutu veriroiskeilla punaiseksi luo mukavan hurmeisen tunnelman.
Toisaalta, zombien pelottavuus pilataan loppua kohden kun niiden ympäriinsä loikkimiseen turtuu ja kun ulkonäköön tottuu ne ovat likimain yhtä pelottavia kuin nallekarhut. Myöskin muutamat kohtaukset, jotka on tarkoitettu pelottamaan lähinnä naurattavat. Erityisesti loppu on kaikkea muuta kuin pelottava, ja vaikka se ehkä olikin tarkoitettu hauskaksi, niin se lähinnä on surkuhupaisa ja pitkäveteinen. Väkivaltakin menettää pitemmälle päästäessä tehonsa, koska mitään äärimmäisen šokeeraavaa ei sillä saralla nähdä. Ehkä 1980-luvulla standardit olivat erilaiset, mutta toisaalta italo-ohjaajien osaavissa käsissä kyntensä näyttänyt kannibaalibuumi oli ennen Evil Deadia jo vienyt silmittömällä väkivallalla luodun ahdistavan tunnelman huippuunsa. Näyttelijöiden suoritukset ovat myös aika kyseenalaisia. Bruce Campbell on roolissaan toimiva, pari näisnäyttelijää kelvollisia, mutta kyllä taso aika alhainen on. Toisaalta elokuvassa onkin vain viisi näyttelijää, joten voisihan sitä sanoa että 1/5 näyttelijöistä oli hyviä.
Vaikka Evil Dead onkin sinällään ihan toimiva kauhuelokuva joka virittelee silloin tällöin mukaan myös komediaa, ei se ole aivan niin hyvä kuin sanotaan. Omana aikanaan se aloitti kauhuelokuvien valtavirran väkivaltaisen suuntauksen, ja oli omalla tavallaan innovatiivinen. Mutta nyt, lähes kolme vuosikymmentä myöhemmin se on menettänyt suuren osan šokkiarvostaan. Kaksi jatko-osaa poikineena sitä on myöskään vaikea nähdä mestariteoksena kun sarja puhkesi koreimpaan kukkaansa vasta Evil Dead 2:n myötä.
