Stuart Gordonin alkuperäinen Re-Animator oli todella viihdyttävä tapaus, joka seuraili aika löyhästi H.P. Lovecraftin alkuperäisteoksen juonikaarta. Jos elokuvasarjan ensimmäisen osan voisi sanoa sisältävän vähän yli puolet alkuperäisestä tarinasta, lähinnä ne goreimmat hetket, niin aidon ja alkuperäisen Re-Animatorin tuottajan Brian Yuznan ohjaama jatko-osa Bride of Re-Animator kierrättää novellista ensimmäisessä elokuvassa käyttämättä jääneet hetket, sekä elokuvasta ne hauskimmat kohtaukset. Vaan ei vitsi toistamalla parane, kuten Bride of Re-Animatoria katsoessa joutuu huomaamaan.
Herbert West (Combs) on hullu tiedemies, joka herättelee kuolleita eloon pimeässä hohtavalla, myrkynvihreällä litkulla. Toimittuaan ensin lyhytaikaisesti lekurina sodassa, mies hankkii toverinsa Dan Cainin (Abbott) kanssa unelmakämpän hautausmaan vierestä. Edellisosassa harrastettu kuolleiden henkiin herättely saa jatkoa kun kaverukset alkavat yhdistellä ruumiinosia omituisiksi kokonaisuuksiksi ja luoda uusia elämänmuotoja. Myös ensimmäisestä osasta tuttu tohtori Carl Hill (Gale) häärii edelleen pahiksena.
Ensimmäisenä silmiinpistävänä ongelmana näkyvät selkeät ristiriitaisuudet ensimmäisen osan kanssa. Eivätkös sekä West että Hill kuolleet edellisen osan lopussa? Entä mitä Megille on tapahtunut? Ja miksi elävät kuolleet yhtäkkiä ovatkin älykkäitä, osaavat vaania ovelasti jne… Toinen ja paljon suurempi ongelma on selkeä uudelleenlämmittelyn maku. Vaikka Bride of Re-Animatorissa onkin eräitä ihan hauskoja läppiä, ja lopussa tölväistään osuvasti ”traagisia” hirviöelokuvia ”koskettavine” örvelöineen, on useimmat huippuhetket apinoitu suoraan ensimmäisestä osasta. Splatteriakaan ei löydy yhtä paljon pitäisi, vaan suurin osa ajasta sujuu katsellessa tylsiä dialogeja.
Ohjaajana Brian Yuzna ei ole läheskään Gordonin veroinen, ainakaan tässä elokuvassa. Yuzna on tyytynyt tekemään pelkän plagiaatin ensimmäisestä osasta. Kerronnassa ei sinänsä ole mitään vikaa ja tarina etenee suhteellisen tasaisesti ja sulavasti, mutta yleistunnelma sen sijaan on väsähtänyt ja epäomaperäinen. Bruce Abbott, jonka suoritus Re-Animatorissa oli jokseenkin amatöörimäinen, hoitaa homman tällä kertaa kunnialla kotiin. Vastineeksi edellisessä osassa loistanut Jeffrey Combs tekee rutiininomaisen suorituksen Herbert Westin eikä tavoita roolihahmonsa maanista olemusta kuin ajoittain. David Gale esittää elokuvassa pelkkää päätä, ja on sinänsä ihan hyvä pää, mutta hänen osuutensa on jätetty todella pieneksi, eikä hänkään kykene tekemään hahmostaan samanlaista maniakkia kuin sarjan ensimmäisessä osassa.
Kunnon goreakin Bride of Re-Animator tarjoaa vain lopussa, ja siinäkin melko väsähtäneessä muodossa, eikä läheskään niin hauskasti kuin se aito ja alkuperäinen. Sinänsä loppu tarjoilee ihan nautittavaa visvasirkusta, mutta ensimmäisen osan nähneille se ei anna oikeastaan mitään. Eli kyllähän tämän nyt katsoo, mutta itsenäisenä sitä ei ole mitään järkeä katsoa, koska alkuperäinen Re-Animator on parempi; ja jos se ei kolahtanut todella lujaa, kannattaa tämä tekele skipata ja edetä suoraan kolmanteen osaan Beyond Re-Animator.
