Alkuun tuli kieltämättä ajateltua, että tämä on yksin naisten leffa. Lämpeneminen salakavalasti TV:n Sinkut-sarjalle sekä kaikinpuolin viehättävä Renée Zellweger sai kuitenkin pään kääntymään. Bridget Jones-kirjallisuus on vierasta ja tuskin tulee pläjäyksen näkemisen jälkeen yhtään tutummaksi.
Leffa itsessään on erinomaisen osuvaa huumoria varustettuna parisuhdepatoutumalla, joka puree triploissa pyörivään katsojaan sukupuolesta riippumatta. Sinkkuhommaa tuntuu tulevan vähän joka tuubista, mutta kyllähän Bridget Jones edustaa sinkkuleffarintamalla ehdotonta kärkeä.
Hugh Grantille on lyöty kiltin pojan leima otsaan jo ajat sitten. Heppu ei onnistu oikein täysin vakuuttamaan kevytpahiksena vaikka yksi parturikierros onkin jätetty väliin, hyvä yritys silti. Hugh olisi voinut sopia toiseen Bridgetistä kiinnostuneen hepun rooliin huomattavasti paremmin… oltaisiinko silloin oltu Hughin perinteikkäässä tuotannossa. Ehkäpä hyvä näin ja leffalle jää jotain erilaisuusarvoa.
Omituista jos joku tätä väittää huonoksi leffaksi. Ehkäpä tapahtumat kolahtavat parhaimmillaan ihmisiin joilla on kokemusta yksinolosta, deittailusta sekä ennenkaikkea itsensä nolaamisesta julkisesti. Jos asiaa miettii tarkemmin niin ehkäpä äipän helmoista suoraan äipän korvikkeeseen siirtyneet eivät tätä leffaa tajua… ja miksikö tämän sitten katsovat? no, kaulimella uhattuna tietty… ja tosikothan eivät tajua mitään huumoria. ;o)
Juonea ei ole tarkemmin syytä setviä sillä se on tehty jo aiemmissa arvioissa (alla). Suosittelen aikuiselle, ikään, siviilisäätyyn ja sukupuoleen katsomatta. Loistava komedia!
