Elokuva Ao No Hono-o eli Blue light, on kertomus pojasta joka on aivan kuten muutkin samanikäiset, mutta pojan (Shuichi Kushimori) isäpuoli palaa kotiin terrorisoimaan perhettä. Eikä perheen naisilla (sisko, äiti) ole sananvaltaa, kuten ei japanin kulttuurissa ylensääkään ole naisen sana paljon kirjaa painavampi. Shuichin on siis otettava ohjat omiin käsiin ja pelastettava perheensä ennenkuin on liian myöhäistä.
Kuullostiko aika mälsältä? No sitä elokuva Blue Light ei onneksi ole, sillä elokuva sisältää sopivan määrän juonenkäänteitä ja hyvin kuvattua nuoren miehen ahdistusta, että elokuvan jaksaa katsoa alusta loppuun hyppien keikkuen. JOS vain pitää elokuvista, jossa nessujen käyttö on laillista. Mainitsemisen arvoinen on myös elokuvan musiikki jonka on säveltänyt huippusäveltäjä Tougi Hideki. Musiikin lisäksi elokuvan ahdistava ja pelokas tunnelma pitää katsojan hyvin kiinni sohvassa, sillä itse en meinannut odottaa Shuichin kohtaloa…lopulta sain tyydyttävän vastauksen. Elokuvassa on nimittäin hyvä loppu!
Blue Light ei sorru minkänlaisiin kliseisiin, eikä toista itseään, ainut toistava osio elokuvassa on elokuvan tunnusmusiikki, jota jaksaa kuunnella päivät pitkät, sen verran loistava on herra Hidekin sävellys elokuvassa. Elokuva poikkeaa suuresti kaikista kaltaisistaan leffoista, siksi elokuva on suositeltava aivan kaikille, jopa niille jotka eivät ole aasialaisten elokuvien ystäviä. “JOSKUS EI OLE MUUTA MAHDOLLISUUTTA KUIN TAPPAA.”
nimimerkki: Timo Haili
