Faith (Diaz) on vahvana läsnä vielä kuolemansa jälkeenkin. Hippisisko valaa kummaa valoa siinä määrin Phoeben (Brewster) elämään, että tämä jättää äitinsä (Danner) ja suuntaa tuota valoa kohti Eurooppaan. Ennen outoa kuolemaansa Faith eli ja vaikutti vanhalla mantereella. Jossakin aikuisuuden ja lapsuuden välissä harhaileva Phoebe tahtoo saada itselleen jotakin siitä, mitä siskollakin oli. Siis siitä huolimatta, että jopa siskon ex-miesystävä ”Wolf” (Eccleston) tuntuu panevan hanttiin. Phoebe on vakuuttunut, että Faithilla asiat olivat häntä itseään paremmin.
Amerikkalaiseksi nuortenrainaksi Faithin jalanjäljillä on yllättävän tasapainoinen ja sensaationhauton kokonaisuus. Asiaan vaikuttavat kuvauspaikat kulttuureineen ja varmasti myös Jennifer Eganin alkuperäisromaani. Niinpä Faithin mysteeri tempaa mukaansa.
Elokuva on kerrottu osittain takaumin. Niissä Cameron Diaz pääsee tekemään sitä, mihin hän on ehkä sopivin, kulkemaan hipahtavissa vaatteissa ja näyttelemään (nuorta) naista, jolla on kivaa ja samalla halua jättää merkkinsä maailmaan. ”Tässä hetkessä” voidaan taas seurata Faithin pikkusiskon toimia ja tuntoja, joiden ilmentäjäksi Jordana Brewster tuntuu nappivalinnalta. Vaikka Brewster onkin maskeerattu mystistä siskoaan selvästi nörtimmän ja tallukasmaisemman näköiseksi, hän onnistuu pääsemään tuon kuoren läpi.
Leffa kulkee pitkälti hyvien näyttelijöiden työpanoksen ja muuttuvien maisemien varassa. Itse tarina ei kestä elokuvan loppuun asti. Kikkailusta huolimatta suuret yllätykset haisevat bluffille jo viimeistään leffan puolivälistä alkaen. Mutta hahmojen hyvin rakennetut yhteiset hetket paikkaavat sitä puutetta.
