Rikas farminpitäjä ammutaan. Tämän ylisisukas ja uhkarohkea tytär vaatii kostoa ja palkkaa raa’an, viinaanmenevän, vanhan ja lihavahkon yksisilmäsheriffin Rooster Cogburnin jäljittämään ja listimään isänsä murhaajan.
Tämä on se elokuva josta John “Duke” Wayne vihdoinkin sai Oscarinsa. Vaikka Waynen leffat yleensä olivat “hieman” liian sentimentaalisia ja hollywoodmaisia, on muutama poikkeus, kuten Rio Bravo, Etsijät, Atlantin Valli Murtuu ja tämä.
John Wayne esittää sheriffi Cogburnia hyvin. Mies tekee tosiaan Oscarin arvoisen roolisuorituksen. Kim Darby on hyvä osassaan sisukkaana tyttönä. Glen Campbellin suoritus on aika tasapaksu. Robert Duvall tekee yhtenä rosvona hyvän suorituksen.
Ei parasta mahdollista westerniä, mutta aika kärjessä kuitenkin, heti Leonen dollaritrilogian sekä Huuliharppukostajan jälkeen. Leffa menee myös Waynen TOP-3:selle.
Loppuratkaisu oli ehkä turhan arvattava, ja liian Hollywoodmainen… Viihdepätkähän tämä on, mutta kuitenkin. Toisaalta leffa oli muuten aika suora ja väkivaltainen, jos mittarina on tuon ajan Hollywoodleffat.
Vielä kategorioista: Tätä on vaikea luokittaa mitenkään: Hiljaisuusleffa ei ihan ole kyseessä. Jos olisin kirjoittanut tämän arvostelun kuusikymmentäyhdeksän jolloin leffa ilmestyi, Linssit Huurussa olisi voinut tulla kysymykseen jännityksen puolelta, mutta ei nyt enää. Musiikkipläjäyshän ei ole kysymyksessä joten hiiteen Nupit Kaakkoon. Vaikka sisukas vanhusseriffi pistää äijää kumoon aika tasaisella tahdilla, ei kyse ole ihan Aivot Narikkaan leffasta. Puolivaloillekaan ei kannata kallistua, koska aika klassinen pläjäys on kyseessä, ja se on kuitenkin hyvä. Niinpä päädymme ankaran pohdinnan jälkeen Lisää Tärpättiä kategoriaan koska meno on paikoittaen huvittava, paikoin jopa raju.
