Eräänä kauniina päivänä Quick Stop-kaupan myyjä Dante (Brian O’Halloran) polttaa pinnansa, sillä Randal (Jeff Anderson) kertoo erään anekdootin jonka lähteenä on kaupan edessä omaa liiketoimintaansa harjoittava Jaysta (Jason Mewes) ja Silent Bobista (Kevin Smith) koostuva kaksikko. Muutos arkeen kylläkin laittaa ääliökaksikon tietoiseksi muutamista vaikuttavista ilmiöistä, joten Hollywoodiin suuntautuu kaksikon matka.
Pitkään Kevin Smithin elokuvien sivuosia värittänyt ääliöduo nostetaan keskipisteeseen ja luvassa on absurdia kohellusta. Mukana on suorastaan rapauttavaa Holden McNeilin (Ben Affleck) toimittamaa itseironiaa Smithiltä Smithille ja kovaotteista satiiria juurikin elokuva-alan omituisista ilmiöistä ja toteutuupa ainakin yksi sellaisiin liittyvä fantasiakin. Meno on siis hurjaa ja nauruhermoja kutkuttelevaa.
Jason Mewesin ja Kevin Smithin törmäily ja kohellus aiheuttaa nauruja ja moottoriturpaisen idiootin katkeamaton törkytulva onkin huumorilähde, joskin Smithin ilmeikäs pantomiini mitä vähäiset repliikit painottavat toimii tukipilarina yleiselle hupaisuudelle. Jopa elokuvalle myrkkyruiskeeksi yleensä laskettava Ben Affleck onnistuu toimittamaan hupaisan roolin ja vielä kahdesti.
Huumoria on siis luvassa ja se on myös ääliökohellusta älykkäämpää, mutta heikkouksiakin on luvassa. Koheltava ääliöduo nimittäin ei ole kovinkaan syvällinen kohde seurattavaksi ja lukuisien viittauksien bongaaminen on ajoittain suorastaan uuvuttavaa. Tai sitten pelkkä uusi ovela detalji jonka Smith on elokuvaansa ujuttanut.
Jayn ja Silent Bobin vastaisku ei Kevin Smithin elokuvissa ole mikään riitasointu vaan johdonmukainen sointu kokonaisuuteen. Nauruhermoja kutkuttelevaa kohellusta ilman sen vakavampia sivutarkoituksia ja huumori kaikesta pintakohelluksesta huolimatta on ovelampaa kuin rivikomediassa. Mestariteos ei kyseessä ole eikä Smithinkään töiden kruunu, mutta viihdyttävä teos joka tapauksessa on kyseessä.
