Meksikolaisyntyinen fantasian taikurin Guillermo del Toron uusin taidonnäyte on toiseen maailmansotaan sijoittuva draamaa-fantasia ja kauhua nerokkaasti yhdistävä Pan’s Labyrinth (El Laberinto del Fauno). Pan’s Labyrintiä on sanottu pelkäksi fantasiaelokuvaksi, sitä se ei pelkästään ole. Del Toro on näyttävän fantasian ohella ripotellut mukaan niin sodan julmuutta ja puhdasta kauhuakin.
Pan’s Labyrinthin tapahtumapaikka on Espanaja vuonna 1944. Sisällissota on käynnissä. Nuori Ofelia-tyttö saapuu äitinsä kanssa pieneen kylään, jota johtaa sadistinen kapteeni Vidal, jolle Ofelian äiti odottaa lasta. Ofelia löytää lähistöltä mystisen labyrintin, jonne hän lähtee ajatuksiaan pakoon ja tulee samalla ajautuneeksi vanhaan tarinaan, jossa mukaan tulee sarvipäinen Fauni. Pian Ofelian todellisuus ja epätodellisuus sekoittuvat keskenään.
Guillermo del Toron tapa luoda näinkin hieno tarina on ennenäkemättömän upeaa katseltavaa. Fantasia-genrestään huolimatta Pan’s Labyrinth ei ole mikään iloinen satuelokuva, vaan hyvinkin julma ja raaka tarina. Del Toro kertoo samaan aikaan kahta tarinaa, samaan aikaan kun Ofelia menee pidemmälle mielen labyrintissään, niin kapteeni Vidal jatkaa julmaa sotaansa.
Ofelian ja Faunin maailma labyrintissä on visuaalisen kiehtova, samoin kuin ulkopuolen vuoden 1944 Espanja. Pienestä budjetistaan huolimatta Pan’s Labyrinth on erittäin näyttävä elokuva. Del Toro kuvaa erilaisia tapahtumapaikkoja kuin oikeassa sadussa. Pienimmätkin asiat näytetään kunnolla, oli kyseessä satumaailman olio, tai Videlin tekemä julmuus. Pan’s Labyrinthin hahmot ovat toimivia ja erilaisia toisiaan kohti. Viattoman Ofelia-tytön vastakohta on sadistinen kapteeni Vidal.
Kokonaisuutena Pan’s Labyrinth on omaperäinen matka ihmismielen syöväreihin. Sodan julmuutta ja fantasiamaailman kauneutta nerokkaasti yhdistävä Guillermo del Toron uusin elokuva on taitavasti rakenettu kokonaisuus. Nousee kirkkaasti vuoden kärkikastiin.
nimimerkki: andy
