Räiskyvässä suhteessa elelevä sattuma-heppu (Brad Pitt) joutuu tekemään vielä yhden palveluksen “työnantajalleen”. Rikolliselta maistuva toimeksianto muuttuu mutkikkaaksi kun toimeksiantaja viilaa linssiin milloin ketäkin, eikä kohta voi olla varma kuka palvelee ketäkin ja miksi. Soppa on valmis kun joukkoon heitetään vielä kälinäaltis tyttöystävä (Julia Roberts).
Pitkästä aikaa persoonallinen leffa. Vaikka perustarina on ohkanen, on aiheesta ammennettu hienoja sivujuonteita. Sohvaperunalle tyrkätään täkyjä siellä täällä ja lamppu syttyy pitkien pääsiäispyhienkin lamaannuttaviin aivoihin. Leffan arvoa nostaa myös se, että Hollywoodin lemmikkipari malttaa pysyä kuosissa ja itse toteutustapa nousee pointiksi Mexicanissa.
Jo aikaa sitten on ollut pakko myöntää Brad Pittin ansiot näyttelijänä ja erityisesti leffavalinnoistaan. Suurtuotannot lienee se helpoin tapa päästä tapetille, mutta ukkeli on valinnut osansa luonteikkaasti. Snatch on Mexicanin ohella siitä hyvä esimerkki.
Julia Robertskin on Erin Brockovichin myötä vapauttanut asenteita itseään kohtaan. Hymylleenhän mimmi ei voi mitään mutta nykyisin suoritukset ovat jotain muutakin kuin nättinä olemista. Tai sitten jotkut ohjaajat vain saavat irti näyttelijästä enemmän.
Yllätys on pelin suola, kuten Atik Ismail sanoi. Ja tottahan se on. Mexicanissa käänteitä riittää, eikä vaan juonen osalta, vaan myös tärkeämmässä eli roolipersoonissa.
Freshi meininki elättää tätä leffaa ja se täytyy nähdä uudestaakin, josko sieltä joku koukku jäi huomaamatta. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää leffan musiikkiin.
Älä pelkää videokannen määrittelyä “romanttinen komedia”. Pilkettä piisaa ja luotikin lentää.
