USA:n tv-sarjojen kilpailu on niin kovaa, että välillä kelkasta tippuu vähän keskivertoa parempiakin lupauksia. Vain 13-osaiseksi jäänyt ja Steven Bochcon (NYPD Blue, L.A. Law) tuottama sarja sai sekin kuulasta vasta yhden kauden jälkeen.
Sarjan alkuasetelma on suurin kynnys sille, ”ostaako” katsoja sen vai ei. Heti pilottijaksossa päähenkilö, Jim Dunbar (Eldard), saa virantoimituksessa pysyvän vamman. Hän on sankaripoliisi, jonka näköaistin tärvää kohtalokas luoti. Pitkällisen taistelun jälkeen Jim palaa töihinsä, joskin opaskoiran kera. Mies ei näe mitään, mutta ympäristön vastarinnan hän kyllä tuntee. Uudessa piirissä hän joutuu virkaveljiensä (Grillo & Wilson) silmätikuksi. Parikseen hän saa Karen Bettancourtin (Nichols), joka ei hänkään tunnu olevan tilanteesta innoissaan. Naispoliisin asema kun ei muutenkaan ole helppo. Huomautettakoon, että Jim Dunbar saa sokeudesta huolimatta kantaa myös asetta. Se on omituisuus, jota ei oikein kukaan tohdi ymmärtää Dunbaria itseään lukuun ottamatta. Katsoja voi omassa päässään miettiä, onko sarjan tekijöiden ideana ollut kommentoida tällä asejutulla Amerikan ampuma-aseasioita, vai onko Dunbarin aseella lopulta mitään kummempaa merkitystä.
Jokaisessa sarjan osassa käsitellään vähintään yhtä rikosta. Jutut ovat erillisiä, mutta niiden rinnalla kulkee jaksosta toiseen jatkuva juoni. Siinä sekä Dunbar että hänen piirinsä työtoverit kehittyvät, kasvava ihmisinä ja koukuttavat yleisön katsomaan vielä seuraavankin jakson. Rikostapaukset ovat jokainen genrelle tyypillisiä, mutta lähestymistapa niihin on keskusteleva. Toki mukana on jonkin verran toimintaa, mutta enimmäkseen sarjassa edetään Dunbarin ja hänen sokeutensa ehdoilla. Eli miehellä on siis ase ja nyrkit, muttei hän käytä niitä? No, totta vie käyttää, mutta päällimmäinen kysymys on, voisiko hän olla käyttämättä niitä. Voisiko kukaan olla?
Sarjan jaksojen ohjaajina vilahtelee mielenkiintoisa tuttuja nimiä, kuten Michael Apted (Nell, Amazing Grace) ja John Badham (Sotaleikit). Näyttelijätkään eivät vaikuta jämälaarin pohjimmaisilta. Ron Eldard ei ehkä näyttelijänä ole niitä kaikkein karismaattisimpia tapauksia, mutta hän pärjää sarjan pääosassa silti kohtalaisesti. Sarjan sivuosamiehitys tukee Eldardin suoritusta. Dunbarin vaimona nähdään 24-sarjan 6. kauden Marilyn Bauer eli Rena Sofer. Dunbarin työparinkin kasvot ovat tutut 24:n 6. kaudelta, sillä Marisol Nicholshan nähdään sillä CTU:n Nadia Yassirina.
Mikä Sokean oikeuden sitten mahtoi kaataa? Ehkä sarjan hitaus (plääh, eihän tässä ole edes nopeita leikkauksia mikroskooppeihin ja kudosnäytteisiin), ehkä sen vähäverisyys. Ehkä osa potentiaalisista katsojista vieraantui sarjasta jo pelkästään sen pliisun tunnusmelodian vuoksi (pianolla pimputtelua). Mene ja tiedä. Jos Sokea oikeus osuu joskus kohdallesi, ja olet rikossarjojen ystävä, älä kuitenkaan jätä kokeilematta sitä.
