Muutama vuosi on jo vierähtänyt kun viimeksi näin David Fincherin mestaritrillerin Seitsemän, nyt oli tullut aika katsastaa leffa uudestaan ja tällä kertaa DVD-formaatissa ja täytyy sanoa että leffa iskee nyt ihan yhtä kovaa kuin ennekin.
Eläkeiän kynnyksellä poliisihommia tekevä William Somerset (Morgan Freeman) saa hoitaakseen varsin ikävän oloisen jutun, jossa mies on mitä ilmeisemmin syötetty hengiltä. Poliisihommiin ja maailman pahuuteen selvästi väsynyt Somerset saa vielä parikseen nuoren ja innokkaan David Millsin (Brad Pitt), joka on kuin Sommetsetin vastakohta. Yhdessä nämä poliisit sitten rupeavat tutkimaan sadistisia murhia, jotka ovat toteutettu 7 kuolemansynnin merkeissä.
Seitsemän on ehdottomasti yksi kaikkienaikojen parhaita trillereitä. David Fincher hoitaa ohjaajan homman hienosti ja loistaa niin visuaalisella puolella, kuin tarinankerronnalla tai henkilöohjauksella. Fincher loihtii leffan suurkaupungista sateisen, synkän ja oikeasti pelottavan miljöön. Tunnelma saadaan viritettyä aivan huippuunsa ja koko kestonsa ajan leffassa on erittäin ahdistava tunnelma, aina ensisekunneista häiriintyneihin lopputeksteihin asti. Käsikirjoitus on kaikkine jippoineen loistelias ja loppu harvinaisen nerokas. Kerronta saadaan pidettyä sopivana, eikä tylsistyminen tule kuuloonkaan tätä leffaa katsoessa. Henkilöt on saatu myös kirjoitettua harvinaisen aidonoloisiksi, vaikka pääsankareiden Vanha konkari ja huimapäinen aloittelija asetelma onkin nähty tuhanteen kertaan ennenkin. Sommerset ja Mills ovat silti mainio päähenkilöpari ja molemmat aidontuntuisia hahmoja. Sommersetin heittämät elämänviisaudet osuvat paikalleen ja dialogi on muutenkin saatu hiottua toimivaksi.
Henkilöt ovat paitsi hyvin kirjoitettuja, asiaa auttaa myös hyvät näyttelijät. Morgan Freeman on mainio valinta Summersetin rooliin ja tekeekin todella hienon roolin, yhden uransa parhaista. Hyviäkin leffoja pilaamaan onnistunut Brad Pitt tekee Fight Clubin ohella myös uransa parhaan roolin. Aivan Freemanin tai Spaceyn bravuuritasolle hän ei pääse, mutta on silti ollut erinomainen valinta Millsin rooliin. Millisin vaimona nähtävä Gwyneth Paltrow onnistuu vakuuttamaan lyhyestä valkokangas ajastaan huolimatta, samoin tekee myös monia hienoja rooleja tehnyt näyttelijälahjakkuus Kevin Spacey, jota ei voi tarpeeksi ylistää tämän leffan katsottua. Näyttelijävalinnat ovat siis osuneet täysin nappiin ja jokainen näyttelijä suoriutuu tehtävästään kunnialla, aina pieniä sivuosia myöten.
Loppujen lopuksi leffassa on kyse maailman pahuudesta ja siitä kuinka sairas ihminen voikaan pahimmillaan olla. Leffan loppu jää karmimaan pitkäksi aikaa vielä lopputekstien pyöriessä. Sommersetin one-linerit ja John Doen pälätykset herättävät kyllä kysymyksiä, joita sietää pohtia. Kaikenkaikkiaan Seitsemän on todella hyvin onnistunut trilleri, joka loistaa niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.
nimimerkki: Siperia Jones
