Telkkarista ei aina ehdi katsoa ohjelmia silloin kun ne tulevat ja sarjojen koukkuun ei oikein ole tullut viime aikoina jäätyä, joten Sopranoskin on jäänyt katsomatta. Sen verran paljon olen kuullut tätä sarjaa kehuttavan että pakkohan se oli alkaa tutkimaan että mistä on oikein kyse. Kun tätä saa DVDnäkin ja katseluajankohdan sekä tiheyden voi päättää itse, miten sattuu siis parhaiten sopimaan.
Kysymyshän on varsin modernista tähän päivään sovitetusta mafiaperheen elämästä kertovasta saippuasarjasta. Niin. Saippuasarjasta. Paljon on ihmissuhdehässäkkää, mutta myös mafia-aiheen vaatimia satunnaisia väkivallan puuskia. Juonesta löytyy mustaa ja sarkastista huumoria, joka toimii loistavasti. Mafiaäijät ihannoivat Kummisetä- ja Mafiaveljet -leffoja ja muistavat väliin vetää aina tuon asian esiin.
Tony Sopraano kuuluu New Jerseyn mafiaan tai oikeastaan johtaa sitä tavallaan. Eläkeiässä oleva setä naamioidaan valepomoksi, jotta saadaan perheen sopu säilymään. Setä tietysti luulee olevansa suurin kiho. Tony kokee hommansa sekä suhteensa läheisiin niin rasittavaksi että päätyy psykiatrin vastaanotolle tilittämään tuntojaan. Paineet ovat kasautuneet koviksi. Dominoiva äiti tuntuu olevan kaiken pahan alku ja juuri. Mies ei koe myöskään olevan hyvä isä lapsilleen. Suhde ymmärtävään ja topakkaan vaimoon on melko kummallinen. Päivittäinen elämä on jatkuvaa suoriutumista, tilanteiden haistelua ja kompromissien tekoa.
Sopranos on sarjana erittäin toimiva kokonaisuus, johon jää helposti koukkuun. Täytyy sanoa että tästä on helppo jatkaa syvemmälle sarjan pauloihin tarkastelemaan myös muita tuotantokausia ja aion tehdä sen DVD-formaatissa aivan omaan tahtiini.
