Elisabeth-elokuva kertoo nimensä mukaisesti kuningatar Elisabeth I:n elämästä. Tarina sijoittuu hänen valtakautensa alkumetreille, jossa hän vasta opettelee tuloaan maansa hallitsijaksi.
Elokuva alkaa hyvin lyhyellä prologilla, jossa kerrotaan että kuningas Henrik VIII on kuollut ja Englannin kansa on jakaantunut katolilaisiin ja protestantteihin. Maata hallitsee (toistaiseksi) yksi kuninkaan tyttäristä, joka lopulta kuolee sairauteen ja tilalle tulee hänen “äpärä” sisarensa Elisabeth (Cate Blanchett). Elisabeth ottaa kruunun vastaan, mutta homma ei, yllätys yllätys, olekaan niin helppoa tai hauskaa kuin luulisi. Uudella kuningattarella on paljon vihamiehiä, niin hovissa kuin naapurissa Skotlannissa. Norfolkin herttua (Christopher Eccleston) yrittää kaikin keinon saada hänet pois vallasta, kuningatar Maria Verinen (Kathy Burke) kiusaa häntä pohjoisessa, uskontokiistat pahenevat, Paavi sanoo tuttavuutensa irti ja kaiken lisäksi Elisabethin pitäisi mennä naimisiin joko Ranskan tai Espanjan kuninkaallisten kanssa. Hänen ainoat ystävänsä tuntuvat olevan hänen henkivartijansa Sir Francis Walsingham (Geoffrey Rush) ja rakastettunsa Robert Dudley (Joseph Fiennes).
Elokuva on hienosti kuvattu. Puvustus on upeaa ja maisemat kauniita. Näyttelijät eivät tee minusta ollenkaan huonoa työtä. Cate Blanchett on kuningatar Elisabethina oikein sievä, mutta ei kyllä pärjää Judi Denchin tulkinnalle. Christopher “yhdeksäs tohtori” Eccleston on erinomainen Norfolkin herttuana, kuten myös Geoffrey Rush Walsinghamina. Ainoastaan Joseph Fiennes pikkasen ärsyttää pakollisena “kauniina poikana”, mutta on muuten ihan mukiinmenevä.
Elokuvan heikkous on sen käsikirjoitus. Ne, jotka eivät tunne Englannin historiaa menee leffan alku täysin yli hilseen (allekirjoittaneelta meni). Lyhyt kertaus ei sitä pelasta.
Tämä johtaa taas siihen, että kestää jonkun aikaa ennen kuin hahmoihin pääsee kunnolla sisälle. Elisabethiin on hankala samaistua aluksi, koska hänen alkuperänsä kuitataan vain muutamalla lauseella. Enemmän syvyyttä hahmoihin olisin toivonut ja enemmän tarinaa menneisyydestä.
Draamaa on kyllä kiitettävästi, mutta ehkä turhankin paljon.
Elisabeth on kokonaisuudessaan ihan hyvä elokuva. Se kertoo sen mitä pitääkin, mutta ei ole täydellinen. Se sortuu liialliseen draamaan, ja on historiallisesti ontto, mutta kyllä tämän jaksaa katsoa loppuun asti. Suosittelen viihteeksi, mutta en ehkä opetuskäyttöön.
