Odysseyn tarina on luultavasti monelle tuttu, mutta kertaanpa sen tässä vielä pienessä muodossa. Juuri saatuaan lapsen vaimonsa kanssa, Odyssey kutsutaan Troijan sotaan. Tämän jälkeen hän uhmaa meren jumalaa, mistä meren jumala ei pidä. Matkallaan kotiin sodasta, Odyssey miehineen ei pääsekään Ithakoksen saarelle kotiinsa, koska meren jumala ohjaa hänet miehineen avain muille vaarallisille saarille, missä häntä uhmaa muunmuassa kykloopit, noita, luonnonkatastrofit ja muut vaaralliset tekijät…
Aihe on toki mielenkiintoinen ja maisemat ovat todella hienoja, mutta elokuva sortuu pitkäveteisyyteen. Tarinasta olisi saanut hienon puolitoista-kaksi tuntisen tekeleen ja täten myös vauhdikkaamman ja mielenkiintoisemman. Toki on mahdollista tehdä hieno kolme tuntinen elokuva tästä aiheesta, mutta se ei toimi näin pitkäveteisenä. Pituutensa ansioista elokuva ei jaksa kannatella katsojaa ilman väsymyksen ja tylsyyden tunnetta. Toinen asia mikä aiheuttaa ärsyttävyyttä, on huono näyttelijäkaarti. Moni heistä sortuu ylinäyttelemiseen ja osa jopa alinäyttelemiseen. Dialogikin on aika tylsää ja mitäänsanomatonta.
Elokuvan hyviä puolia ovat sen visuaalisuus, aihe, kuvauspaikat, viimeiset puolituntia, muutamat kohtaukset kyklooppien ja muiden otusten parissa. 50 miljoonan euron budjetin huomaa heti visuaalisuudessa; merihirviöt, kykloopit, kuolleet ihmiset kuolleiden maassa ja muut sellaiset on tehty varsin onnistuneesti. Maisemat ovat todella hienoja. Kuvauspaikkoja on ollut monta, mikä on plussaa, sillä se tuo elokuvaan maiseman vaihtelevuutta ja lisää silmän ruokaa.
Kokonaisuutena Odyssey on kertaviihteenä menevä leffa mielenkiintoisen aiheen ja visuaalisesti hienojen kohtausten kera. Aiheesen enemmän perehtyneet luultavasti saavat elokuvasta hieman enemmän irti, joten heille suosittelen ensisijaisesti.
