Sotalapset on dokumentti suomalaisista lapsista, jotka pakenivat sotaa Ruotsiin. Ilman vanhempia vieraan perheen huostaan asettuminen ei ollut tietenkään helppoa. Tätä ja siitä seuranneista tapahtumista, aina Suomeen paluuseen asti, kertovat dokumentin seitsemän henkilöä aikajärjestyksessä.
Marraskuussa 1939 itänaapurin hyökätessä Suomeen annettiin kotirintamalle oleville kotijoukoille mahdollisuus siirtää lapset Ruotsiin turvaan. Yli 70 000 eri ikäistä lasta muuttikin turvallisempiin oloihin eri puolille Ruotsia. Vastaanottajat koostuivat tavallisista perheistä aina ns. hyvä osaisiin ruotsalaisiin. Dokumentista ei käy selville määrättiinkö lapset tiettyihin perheisiin, vai valitsivatko sijaisperheet lapset nouda kotiin -periaatteella. Myös dokumentissa haastatelluilla sotalapsilla on risteäviä käsityksiä asiasta.
Sotalapset on uusi näkökulma sotaan. Rintamapuoli ja lottien kantti on esitetty, mutta sijaiskärsijöiden osa on jäänyt paitsioon. Dokumentin tarkoitus on lienee ollut tämä uusi näkökulma ja toisaalta arkistoida sotalasten autenttiset haastattelut. Tällä hetkellä nuo aikoinaan naapuriin karkoitetut ovat 60-70 vuotiaita, joten yllättävän lähimenneisyydestä on kyse. Ja kyllähän asia pistää ajattelemaan. Enste natiainen siirretään tuntemattomien luo maahan jonka kieltä ei osaa. Haastatteluiden perusteella lapset kotiutuivat kuitenkin ajan myötä hyvin uusiin perheisiin. Kun sota loppui oli edessä jälleen uusi vaikeus. Oli aika lähteä takaisin Suomeen – ja taas oli vastassa uusi kieli kun äidinkieleksi oli tullut ruotsi. Eikä vanhempiaankaan enää tuntenut – muista sukulaisista puhumattakaan. Näistä ongelmista ja niistä aiheutuneista tunteista on Sotalapset-dokkarissa kyse.
Itse jäin kaipaamaan ruotsalaista näkökulmaa asiaan. Sijaisperheissähän oli omia lapsia ja varmaan olisi löytynyt vielä elossa oleva sijaisäiti tai -isäkin kertomaan asiasta. Ja kyllähän DVD:lle olisi mahtunut asiasta bonuksia, vaikka tilastofaktojen muodossa.
Kaikkiaan dokkarin aihe ajatteluttaa, joten reaktio lienee tekijöiden haluama. Ikuinen mysteeri on vain dokumenttien dingeli-dangeli –musiikki. Samoja psykedeelisiä kilkatuksia on kuultu koulu-TV:n dokumenteissä läpi vuosikymmenten. Sotalapset-dokumentti on varmasti omimmillaan asian kokeneiden ja heidän lähipiirin keskuudessa. Voi tätä suositella muillekin, noin yleissivistävässä mielessä. Mutta viihtestä ei ole kyse.
