Warwickin täti on se hoikka, mustahipiäinen nainen, joka kuullaan usein tulkitsemassa Burt Bacharachin tuotantoa. Hän, Bacharach ja sanoittaja Hal David tekivät ammoin pitkään yhteistyötä, kunnes Burtilla ja Halilla menivät nuottiviivastot ristiin ja alkoivat riitasoinnut lennellä. Tämä teki luonnollisesti hallaa Warwickin uralle, mutta siitä huolimatta hän on onnistunut sinnittelemään musiikkibisneksessä jo nelisenkymmentä vuotta.
The Soulstress on vanha konserttitaltiointi, jossa ei tanner tömise tai tulipallo lennä. Gospeliakin tulkinnut Warwick hallitsee valtavaa lavaa ja konserttihallia sen verran hyvin, ettei puolialastomia miehiä tai naisia jää kaipaamaan. Aivan – täti itsekin on pukeutunut (tapansa mukaan) kaulaan asti ulottuvaan iltapukuun, joka ei taatusti paljasta mitään, mutta kimmeltelee kivasti. Taltiointi on sen verran tiivis ja lyhyt, ettei sen aikana pääse kyllästymään – jos sattuu pitämään R&B:stä ja soulista.
Lätyn extrat ovat peruskamaa, kulissientakaisia tunnelmia ei nähdä, mutta disko- ja biografiassa löytyy. Warwickin esityksistä osa on potpureja ja suurimman osan tekijöinä ovat tietysti olleet Bacharach ja David. Kiekko alkaa Always Something There To Remind Me/Anyone Who Had A Heart –klassikkoyhdistelmällä ja jatkuu melkein tasaisen huippulaatuisena lopun Love Will Keep Us Together/Sing a Song/Everlasting Love/Get Down Tonight –ryöpytykseen. Warwick on iskussa, ei petä kertaakaan, ja orkesteri soittaa niin upeasti, ettei esityksestä ainakaan paha mieli jää. Hieno paketti, vaikka monet laulut olisi mieluummin kuullut kokonaisuudessaan.
Muut kuultavat biisit:
Have You Never Been Mellow
Thank Heaven For Boys and Girls/Don’t Make Me Over/Reach Out For Me/Windows Of The World
Love To Love You Baby
Alfie
Kentucky Bluebird
Never Wanted To Love A Man
This Girl’s In Love With You/Walk On By/Say A Little Prayer/I’ll Never Fall In Love Again/Do You Know The Way To San Jose
Ain’t No Turning Back
