Kuukausi on kulunut ja sen aikana voittoisat ja hävinneet osapuolet ovat hajaantuneet. Viekas Carmilla (Jaime Murray) aloittaa kuitenkin uudet juonet ja Hector (Theo James) on hänen orjuutettu takojamestarinsa. Toinen takojamestari Isaac (Adetokumboh M’Cormack) aloittaa omat suunnitelmansa ja Belmontin suvun juoppo patriarkka Trevor (Richard Armitage) ja Sypha Belnades (Alejandra Reynoso) ovat kiireisinä lahdatessaan jäljellä olevia yön otuksia. Lyhyesti sanoen sekamelskaa on siivottavaksi ja erakoitunut Alucard (James Callis) joutuu opettajaksi Sumille (Rila Fukushima) ja Takalle (Toru Uchikado), jotka haluavat oppia.
Warren Ellis on yhä käsikirjoittajana sovituksessa joka ottaa ensimmäiset askeleensa kohti omaa olemassaoloa uusilla hahmoilla, tapahtumilla ja miellyttävän rankalla meiningillä. Feministinen vampyyrihovi on petollinen käärmeenpesä jonka kvartetin jokainen jäsen on jonkin erikoisuuden asiantuntija ja Lindenfeldin kylässä olevan luostarin apotti Sala (Navid Negahban) on alkanut toteuttaa uudenlaista uskontulkintaa mitä tuomari (Jason Isaacs) ei siedä vaikka hallinnoikin pätevästi. Hyvin traditionaalisella tavalla useita tarinalinjoja kuljetetaan rinnakkain ja niiden mukana tutuksi tulee oppinut Saint Germain (Bill Nighy) ja hyytävän taitava diplomaatti Lenore (Jessica Brown Findlay) joka opettaa tehokkaasti että neuvottelu ei ole heikkouden merkki. Useampi juonilinja vedetään loppuun, mutta niillä myös pohjustetaan jatkoa kauhutunnelman ja eroottisen vivahteen ollessa erittäin vahva.
Richard Armitage ja Alejandra Reynoso muodostavat vahvan duon jonka romanttiset johdonmukaisuudet eivät ole enää vihjeinä ja James Callis tekee pienemmän roolin ihmisyyteen tottuvana Alucardina ja osaa käyttää perhejuttuja. Jaime Murray on hieman pienemmässä roolissa hahmon ollessa jo tuttu ja Jessica Brown Findlay pääsee tekemään todella kieron roolisuorituksen. Jason Isaacs ja Navid Negahban ovat pienen kaupungin merkkihenkilöinä joiden tarinat tulevat kokonaan kerrotuiksi ja Rila Fukushima ja Toru Uchikado ovat innokkaina oppilaina kaukomaista ja yhtä yksittäisenä tarinana. Roolituksia ei erityisemmin voi haukkua, mutta ei myöskään kehua hahmojen ollessa hyvin pitkälle käsikirjoituksen ja visuaalisen ilmeensä luomuksia.
Kolmannella kaudella [I]Castlevania[/I] pääsee irti lähdemateriaalinsa kuristusotteesta ja sen seurauksena rytmi on tasaisemmin kiihtyvä, tunnelma vahvempi edeten johdonmukaisesti kohti loppua ja visuaalinen ilmekin hyödyntää erilaisia tekniikoita ja tyylejä todella vieraannuttavien vaikutelmien luomiseksi. Verta ja paljasta pintaa on myös luvassa aika isosti, joten ikärajoitus ei todellakaan ole aiheeton ja sellaisesta Allekirjoitanut pitää. Näin ankean tapahtumakimaran seurauksena on kuitenkin syytä toivoa että mahdollinen jatko saisi jollain tavalla jonkinlaista toivonkipinää aikaan jokaisen hahmon ollessa henkisesti entistä surkeammassa tilassa tai yksinkertaisesti liian hulluja piitatakseen.
