Niin kauan kuin on ollut olemassa kuolemantuomio on ollut olemassa hän joka sen toteuttaa. Se ei ole työ jonka tekijä pysyy ikuisesti salassa. Albert Pierrepoint (Timothy Spall) ei ollut viimeinen, mutta muistoissa hän on sitä. Tylsä, mitäänsanomattoman oloinen ruokatavaroiden toimittaja ja sittemmin pubinpitäjä jonka koneenkäyttäjän ammattitaito sai aikaan satoja ruumiita. Adrian Shergold ohjaa kuvausta tämän kaksoiselämän toteuttajasta ja se kertoo vain Albert Pierrepointista jonka sivutyönä oli kietoa oikean mittainen köysi tuomioistuimen määräämän asiakkaan kaulaan ja pudottaa hänet luukusta äkkipysähdykseen. Käsikirjoitus ottaa luonnollisesti hyväksyttäviä vapauksia tosiasioiden suhteen, mutta ne ovat täysin siedettäviä. Tarkoitus ei ole esittää tarkkaa selontekoa teloittajan työstä vaikka siltä ei voida välttyä eikä myöskään luoda perhekuvausta. Vuosien ajan Albert lähtee ajoittain työmatkalle ja tekee myös pitkän työmatkan Saksaan, mutta hiljalleen tuleva julkisuus ja pitkä työura lopulta alkaa murtaa häntä. Vaimo Annie (Juliet Stevenson) on vuosien ajan ukkonsa tukena ja osaa myös ajatella pidemmälle.
Bob Mills ja Jeff Pope eivät kirjoittaneet räväkkää draamaa tai mysteeriä, mutta Adrian Shergold tuo kokonaisuuteen ankeaa lämpöä. Valittu tyyli laittaa kylläkin valtavasti vastuuta nimiroolin esittäjälle, sillä elokuva kertoo juuri hänestä.
Timothy Spall tekee juuri sellaisen suorituksen jolla muuten liiankin epädramaattinen elokuva saadaan dramaattisesti kiinnostavaksi, sillä hän luo Pierrepointista ammattitaitoisen, puolueettoman teknikon. Hän ei ole henkilökohtainen eikä luulottele olevansa osa mitään ihmistä suurempaa. Hänellä on kylläkin oikeus olla tyytyväinen hyvin tehdystä työstä ja hän kohtelee jokaista asiakasta samalla arvokkuudella työn epämiellyttävän osuuden loputtua. Natsirikollinen Irma Grese (Sheyla Shehovich) menee pitkän jonon ensimmäisenä koska hän pelkää eniten. Kaikista pahin on kylläkin James Corbitt (Eddie Marsan) – ei Corbittille itselleen vaan Albertille. Järkähtämättömän Albertin kuori kylläkin hiljalleen alkaa murtua ja erittäin taitava teloittaja alkaa muistuttaa olemassaolostaan Albertille joka isännöi pubia. Lyhyesti sanoen Spall luo ihmisen joka lopulta alkaa erittäin tuskallisesti murtua työnsä takia ja tarvitsee myös hieman muistutusta teknisistä syistä. Hukkareissut ovat hänellekin harmillisia menoeriä. Juliet Stevenson toimii mainiosti vastapainona Spallin hienovaraisuudelle.
Muu näyttelijäkaarti jää väistämättä sivurooliin, mutta se on täysin odotettavaa tämän elokuvan kertoessa jo nimellään kenestä se kertoo. Clive Francis sotamarsalkka Montgomerynä kuitenkin kaappaa kohtauksensa haltuun.
Genrensä tyypillinen edustaja hyvässä [B]ja[/B] pahassa, mutta onneksi Timothy Spall saa sen hyvän loistamaan. Omalaatuisia ratkaisuja ei ole mukana.
