Sarjakuvansa myötä tunnetuksi tullut Hämähäkkimies on ehtinyt seikkailla myös elokuvien, animaatiosarjojen ja pelien muodossa moneen kertaan. Ensimmäinen valkokankaalla näytetty elokuva oli Sam Raimin vuonna 2002 ilmestynyt Spider-Man. Parista kliseestä huolimatta se onnistui olemaan viihdyttävä ja uskollinen alkuperäismateriaalilleen. Spider-Man 2 ilmestyi kahden vuoden päästä ja samat näyttelijät ja ohjaaja palasivat takaisin. Raimin trilogian päättävä Spider-Man 3 ilmestyi kolme vuotta toisen osan jälkeen ja jäi sarjansa viimeiseksi huonon suosion takia. Rahaa kuitenkin tuli.
Vuonna 2012 Sonylta ilmestyi uusi Hämisleffa, joka oli uusi alku, mutta jatko-osan myötä kolmannesta osasta ja spin-offeista luovuttiin. Tämä tarkoitti, että Sony oli pahasti pulassa, koska olisi typerää kertoa tarina uudelleen, jonka kaikki jo tietävät. Vuonna 2015 Sony ja Marvel ilmoittivat Hämiksen esiintyvän massiivisessa Marvel Cinematic Universessa. Näyttelijäksi valittiin Tom Holland ja hänen esittämä hahmo tuotiin mukaan Captain America: Civil Wariin, jossa hänestä tuli tavallaan Tony Starkin suojatti, ystävä, avustaja tai sitten hänestä tuli uusi Avengers/Kostaja? Joka tapauksessa hahmo oli tuotu Marvel Cinematic Universeen onnistuneesti ja sitten piti vain odotella supersankarin sooloelokuvaa, joka tulisi ilmestymään vuonna 2017. Nyt vuonna 2017 voin ilomielin ilmoittaa, että Spider-Man: Homecoming on ehkä jopa paras Spider-Man-elokuva.
Tony Starkin kanssa ollut Peter Parker on innoissaan siitä mitä sai kokea Kostajien kanssa. Hän palaa Queensiin ja tahtoisi olla jotain enemmän kuin naapuruston ystävällinen Hämähäkkimies. Lisäksi Peter huomaa ettei ole helppoa olla kaksi eri henkilöä samaan aikaan. Yritettyään jäljittää vaarallisia aseita myyviä rikollisia, hän päätyy huonoihin väleihin Tonyn kanssa, joka ottaa hänen lahjoittaman puvun takaisin. Ystävänsä Nedin kanssa hän päättäväisenä kohtaa Korppikotkan, joka tahtoo tietynlaista kostoa. Kaikkea vaikeuttaa vielä sekin, että hänen pahin vihollinen on hänen ihastuksensa isä. Peter Parker saa todeta, että suuri voima tuo suuren vastuun.
Trailereiden perusteella olisin voinut sanoa, että elokuvassa olisi ollut enemmän Iron Mania. Tämä ei ole totta. Iron Man nähdään vain sivuhahmona, kun taas Iron Manin-leffoista tuttua Happya nähdään enemmän. Elokuvassa ehtii tapahtua paljon, mutta siltikään missään vaiheessa tahti ei ole liian nopeatempoista. Välillä tämä on myös rento. Vahvimpia puolia tässä on se, että tämä on oikeasti hauska. Spider-Manin uuden puvun kautta tapahtuu monia hauskoja kommelluksia, joille ei voi olla nauramatta. Lisäksi Ned onnistuu olemaan myös hauskahko. Lopussa paljastetaan Michellen olevan MJ eli Mary Jane (Watson). Mitä tämä voisi tarkoittaa. Onko Zendaya Colemanin näyttelemä Michelle Peterin uusi tyttöystävän, kun kerran Liz Allan muutti pois? Todennäköisesti ehkä.
Tavallaan voisi sanoa, että tämä ei ole syntytarina, vaikka reboottauksesta on kyse. Vaikka hämähäkin puremasta mainitaan, ei mitään aleta kunnolla käsittelemään. Tämä oli pirteää ja oiva ratkaisu, koska olisi ollut väsynyttä ja laiskaa näyttää jälleen se sama syntytarina. Tämän elokuvan Spidey ei ole kokenut ja tekee virheitä.
Tom Holland suoriutuu roolistaan kiitettävästi ja on parempi kuin Tobey Maguire tai Andrew Garlfield. Hän on sellainen epävarma ja päättäväinen poika, jonka iän mukana tulevia ongelmia seurataan paljon. Hän ei ole kovin suosittu koulussa, vaikkakin Liz pitääkin hänestä jostain syystä. Spider-Manina hän on myös uskollisin versio sarjakuville, joka on koskaan nähty valkokankaalla. Uskottavuutta auttaa myös se, että tällä kertaa Hämistä ei näyttele aikuinen vaan nuori aikuinen. Nimittäin Tom Holland oli tätä elokuvaa kuvatessa sellainen kaksikymppinen. Michael Keaton sopii roliinsa upeasti, mutta valitettavasti tuo härvelimäinen puku ei oikein toimi. Mukana menossa nähdään myös sarjakuvien maailmasta tutut pahikset Shocker ja Tinkerer, jotka ovat pienissä rooleissa. Robert Downey Jr. vetää roolissaan edelleen loistavasti. Marisa Tomei on hyvä May-täti, mutta onko hän vähän liian nuoren näköinen. Yleensähän May on aina ollut sellainen mummo ja tässä hän on nuoremman näköinen.
Spider-Man: Homecoming on paras Spider-man-elokuva, vaikka Spider-man 2 pääseekin lähelle. Elokuvan loppu on myös ihan huvittava ja sitten lopputekstien jälkeen on vielä jänniä juttuja. Suosittelen tätä toimintaelokuvista pitäville, Marvel-faneille ja Michael Keatonin faneille. Jos menet katsomaan tämän Robert Downey Juniorin toivossa tulet pettymään. Ja tietenkin Spider-Manista pitäville tämä on silkkaa herkkua. Hyvien erikoistehosteiden takia suositeltavaa olisi myös mennä katsomaan elokuvateattereihin. Pohdiskellen jään odottamaan seuraavaa Hämis-leffaa, koska Homecomingin lopun nähtyäni tuli vähän sellainen fiilis, että mitä ihmettä?
