Heikon Tuomion temppelin jälkeen odotin henkilökohtaisesti Indiana Jones -sarjan kolmannelta osalta selvää parannusta. Tällä kertaa Indianan isä ollaan saatu pukattua mukaan seikkailuun, ja vanhaa herraa näyttelee toinen vanha herra, itse Sean “Bond” Connery. Conneryn näyttelijän taidot tietäen odotin elokuvasta hyvin mielenkiintoista katselukokemusta.
Tällä kertaa maailmankuulu arkeologi Indiana Jones saa kuulla isänsä, Henry Jones Seniorin olevan kadoksissa. Isukki oli elämänsä ajan yrittänyt etsiä pyhää Graalin maljaa. Indy lähtee etsimään isäänsä, apunaan vanha tuttu, hiukan koominen, mutta sympaattinen Marcus Brody (Denholm Elliot). Indy kuitenkin päätyy samalla etsimään Graalin maljaa kursailemattomat natsit jälleen kerran perässään.
Viimeinen ristiretki oli todella miellyttävä katsomuselämys. Varsinkin Conneryn ja Fordin kemiat pelasivat loistavasti yhteen. Conneryn upea roolisuoritus olikin odotettavissa. Kolmas Indy pätkä erosi toisesta osasta, Tuomion temppelistä, monella osa-alueella. Muun muuassa huumori oli hyvää ja vitsejä heiteltiin kahta edellistä osaa enemmän. Synkkyys oli jätetty kokonaan pois ja vauhdikkaalle toiminnalle annettu selvästi enemmän tilaa. Spielberg näytti jälleen kerran osaamistaan erinomaisena kamerakikkailijana. Maisemat olivat komeat, aidonmukaisuutta löytyi ja juoni rullasi loistavasti.
Viimeinen ristiretki on melkeinpä yhtä hyvä kuin ensimmäinen osa Indiana Jones -sarjasta, mutta ei ihan. Kuitenkin selvästi toista osaa parempi, ja kolmesta osasta hauskin katsottava. Klassikko ensimmäisen osan rinnalla.
