Joo. Alkuperäinen “Splattenstein” ja “Splattenstein 2000” olivat omalla tavallaan onnistuneita indiesplattereita ja ovat edelleenkin findien parissa jonkinlaisia merkkipaaluja, joten ilmeisesti tekijöiden oli sitten pakko pukata ulos vielä yksi osa. Splattenstein 3D on kuitenkin epäonnistunut teos. Aiempien osien juonet olivat sopivan päättömiä ja verenvuodatusta oli paljon. Splattenstein 3D korvaa tämän omituisella, monipolvisella juonella jonka seuraaminen on useammankaan katselukerran myötä mahdotonta sekä “Kummelista” tutulla höhööhöö-huumorilla. Kristian Salhi huvittaa ehkä ensimmäisen kahden sekunnin ajan saksalaisena Franz Zorbasina, mutta tämän jälkeen epätoivoiset huumorin elvytysyritykset vaivuttavat katsojan koomaan.
Tekninen puoli on jälleen kerran kunnossa, ja kohtaus jossa kreivi leikkaa vakoojalta pään irti on yllättävyydessään ja hurmeisuudessaan jopa hauska. Myös lopussa saadaan nauttia ihan mukavasta verilöylystä. Osa verimössöksi räjähtävistä ruhoista tosin on vähän liiankin selvästi paperimassaa. Pääosin tästä kuitenkin puuttuu aiempien osien “kimppuun vaan” meininki. Ei oikeasti kiinnosta katsoa miten isot miehet hölmöilevät kuin ekaa kertaa videota kuvaavat peruskoululaiset. Ärsyttävää on myös miten tekijät ilmeisesti eivät ole viitsineet tehdä kunnolla materiaalia juonenkuljetukseen, vaan tarinaa viedään eteenpäin sarjakuvamaisilla tekstilaatikoilla. Hohhoijaa.
Surullisinta on kuitenkin, että tästä olisi saatu niin paljon parempi. Juonessa selitetään jotain elämän eliksiiristä ja kreivi Splattensteinia vastaan suunnatusta salaliitosta. Siinähän olisi ainekset aivan loistavaan gore-elokuvaan. Tästä kuitenkin puuttuu järjetön verenvuodatus, Mikko Pohjolan loistava eläytyminen luonnerooliinsa Kreivinä (elokuvan kömpelöissä puitteissa tämä tuskin olisi ollutkaan mahdollista) sekä musta huumori, lyhyesti sanottuna Splattenstein 3D:stä puuttuvat kaikki ne piirteet jotka tekivät sarjan ensimmäisistä osista hyviä. Paska leffa.
