Splatter-elokuviahan ei koskaan saisi arvostella samalla mittapuulla kuin “oikeita” elokuvia, joten en sitä tee. Vaan pisteet annetaan sen mukaisesti mitä tämän sortin elokuvalla on annettavaa (ja uskokaa, että jos arvostelisin leffan sen elokuvallisten arvojensa takia, pisteitä olisi roppakaupalla vähemmän).
Return of the Living Dead häviää joka kantilta mitattuna esikuvilleen, Romeron zombie-leffoille, vaikkeivat ihan samaa kastia edustakaan. Siinä missä Romeron leffoissa on tiukkaa kritiikkiä yhteiskunnan epäkohdista, Return of the Living Deadissa se on korvattu typerällä koheltamisella. Ehkä joskus parikymmentä vuotta siiten se oli hauskaa. Huumori on… noh, ehkä vähän liian omintakeista tai on muuten vaan pelkkiä sisäpiirin juttuja, joita suomalaisen on paha tajuta. Homma nyt vain on niin, että Raimin ja Jacksonin splatterit vain ovat moninverroin hauskempia.
Juoni on splattereissa lähes aina sivuseikka (paitsi Romerolla, tai ehkä ne menevät goren puolelle), joten mainitaan se lyhyesti. Krematoriossa sattuu kämminki, jonka seurauksena kuolleet nousevat maasta ihmisaivojen perään. Omaperäistä, eikö?
Ehkä ei, mutta toteutus Return of the Living Deadissa on varsin komeaa, mutta se jää silti varsin aiheellisesti sellaisten splatterkomedian-klassikoiden, kuin Bad Taste, Braindead ja Evil Dead II varjoon. Return of the Living Dead häviää miltei jokaisella osa-alueella edellämainituille.
Dan O’Bannon tunnetaan parhaiten loistavan Alienin käsikirjoittajana. Return of the Living Deadin hän ohjasi ja käsikirjoitti itse, näin ollen O’Bannon sai leffasta juuri sellaisen kuin siitä halusi.
Allekirjoittanut tunnustautuu aina silloin tällöin splatterin ystäväksi, mutta Return of the Living Dead ei tuonut minulle oikeastaan mitään uutta. Suuri pettymys, sillä olisin halunnut tykätä tästä. Parodiana parempi kuin elokuvana. Eikä mihinkään Braindeadin kaltaisiin mättöihinkään asti päästä. Sääli.
K18-merkintä on ja pysyy, mutta se ei muuta sitä tosi asiaa, että Return of the Living Dead on splatteriksi aivan liian kesy. Kuitenkin leffa on keskiverto splatteriä, jonka katsoo ihan mielellään. Mitään maailmoja mullistavaa se ei kuitenkaan tarjoa.
Jos splatter kiinnostaa, katsokaa Jacksonia ja/tai Raimia. Romerolta löytyy sitten vähän vakvampaa ja syvällisempää gorea. “Brains!”
nimimerkki: The Wolf
