End Of Innocence on hyvin perusteellinen ja aito dokumentti
Nightwishin synnystä, noususta, nykytilanteesta(2003), bändin jäsenistä, crew-jäsenistä ja muista Nightwishiin vaikuttaneista henkilöistä. Dokumentti itsessään on kuvattu Kosketinsoittaja-perustaja-säveltäjä Tuomas Holopaisen mökillä Kiteellä. Dokumentissa puhuu myös rumpali Jukka Nevalainen sekä parilla levyllä vieraillut laulaja ja äijien hyvä ystävä Tapio Wilska.
Miehet käsittelevät ja muistelevat lämmöllä Nightwishin mielenkiintoisen alkutaipaleen ja nousun menestykseen rehellisesti ja perusteellisesti. Dokumentti on kyllästetty runsaalla materiaalilla maailmankiertueelta, johon mahtuu kuvausta mm. backstagelta, keikkabusseista, hotelleista, muutamia haastatteluja, fanilaumoja. Dokumentissa päästään näkemään myös Century Child-albumin äänityssessioita, jotka harmi kyllä jäävät vähäisiksi mutta eivät silti irralliseksi kokanaisuudesta.
Kiertueella kuvatusta hulvattomasta sekoilu matskusta huolimatta dokumentti ei missään nimessä jää pinnaliseksi, eikä huumori vie pääpainoa. Se on pikemminkin asiaankuuluvaa kevennystä vakavan ja oleellisemman pohdinnan ympärillä. Ydinhän dokkarissa – kuten nimikin vihjaa on, Tuomas Holopaisen alusta asti bändiin säveltämä distinktiivinen musiikki ja sen hieno kehitys, mutta sitä myötä myös alkuajoilta menetetty “viattomuus” johon jatkuvasti viitataan ja jota Holopainen pitää ensimmäisen kahden albumin sieluna.
Holopainen rohkenee kameran edessä myös spontaanisti kertoa ikävistä tuntemuksistaan bändin eri vaiheissa ja miten se on vaikuttanut musiikkiinsa. mm. bändin ensimmäisen basistin(Marco Hietalan varjoon vajonneen)Sami Vänskän erottaminen bändistä käsitellään ihailtavan haavoittuvaisesti. Holopainen käsittelee myös rehellisesti muitakin sen verran herkkiä aiheita kuten; suhdettaan läheisiinsä, tunnemaailman aaltoilevuutta ja loppuunpalamista. Loppupuolella miehet vakuuttavat kuitenkin bändissä vallinneen tuolloin kaikilla toisiinsa todella hyvät välit ja musiikillisesti bändin olleen kovassa iskussa. Joten dokkari ei jätä ikävää fiilistä vaikka sitä on miehet matkalla kokeneet.
Lopputuloksena katsoja ymmärtää Nightwishin musiikin ytimen ja kaunis kuva menneestä viattomuudesta on maalattu.
On nostettava hattua miten aitoina ihmisinä bändiläiset ovat pysyneet valtavasta suosiosta huolimatta.
Dokumentin ainoa merkittävä ongelma on ex-solisti Tarja Turunen. Hevisopraano kyllä näkyy ja kuuluu mutta häneen ei saada minkäänlaista dokumentaarista otetta kuten muihin bändin jäseniin. Solisti ei kertaakaan “puhu” kameraan. Nightwish-fanien sydämmiä lämmittänee kuitenkin Tarja Turusen sen aikainen läsnäolo bändin henkeen joka on nähtävissä kiertuemateriaalissa.
Dokumenttia ei voi suositella pituuden, runsauden ja syvyytensä takia muille kuin faneille tai oikeasti bändistä kiinnostuneille.
SISÄLTÖ
End of Innocence -dokumentti
Musiikkivideot
Over the Hills and Far Away
End of All Hope
Kuvagalleria
MTV Brasilin haastattelu
KEIKKATALTIOINTIA
4th of July in Norway
BIISIT
Sleeping Sun
Wild Child
Beauty and the Beast
She’s My Sin
Slaying the Dreamer
Summer Breeze Festival 2002
BIISIT
End of All Hope
Dead to the World
10th Man Down
Slaying the Dreamer
Over the Hills and Far Away
Sleeping Sun
