Michael Mooren ansiosta dokumentit ovat suosituimpia kuin koskaan ja yhä useampi pääsee tekemään omanlaatuisia, hauskoja ja informaatiota olevia dokumentteja. Morgan Spurlockin debyyttidokumentti, Super Size Me, on Mooren tavoin hauska, informatiivinen ja omalaatuinen.
Spurlock ottaa dokumentissaan kantaan Amerikkalaisten fast food –elämäntapaan, jonka johdosta Amerikka on maailman lihavin kansa ja lihavuus yleisempiä kuolemanjohtavista tapauksista. Amerikassa kaikki on isoa ja samoin on pikaruuan ranskalaiset juomineen. Enää ei riitä tavalliset pienet annokset, kuten vuosia takaperin oli tarjottu, vaan kaikki ovat superkokoa. Spurlock pistää itsensä peliin näyttääkseen, mitä pikaruoka saa aikaan. Hän aikoo syödä pelkästään McDonaldsin pikaruokia kuukauden verran kolmen aterian päivävauhdin verrran. Kuten voi arvata, tulokset näkyvät jo muutamissa päivissä ja kahden viikon jälkeen lääkärit eivät voi uskoa silmiään. Tulokset ovat menneet niin huonoiksi, että suosittelevat kokeilun lopettamista saman tien, mutta Spurlock aikoo viedä kokeilun loppuun asti.
Spurlock ei pelkästään keskity kuvaamaan syömistään, vaan täydentää dokumenttinsa erilaisilla haastatteluilla ja informaatiopätkillä. Myös Spurlockin huumorintaju on paikallaan ja tämä tekee dokumentista vieläkin kiinnostavamman. Spurlock ei tietenkään ole Moore, mutta hyvä dokumentaristi hän on ja hänestä tullaan vielä kuulemaan.
Super Size Me on sekä hauska että loistava tietoisku roskaruuasta. Olen itsekin pitkään ollut koskematta hampurilaisiin tai ranskalaisiin ja tämän dokumentin jälkeen haluan yhä pitää tämän linjan.
