Heikon Star Trek: The Motion Picturen ja erinomaisen Star Trek II: The Wrath of Khanin jälkeen edellisessäkin elokuvassa vaikuttanut käsikirjoittaja Harve Bennett päätti rakentaa jälleen niin sanotusti hieman heikomman elokuvan. Koko Star Trek -elokuvasarja tuntuukin perustuvan logiikalle, jossa parittomat numerot ovat huonoja ja parilliset vastaavasti hyviä elokuvia. Logiikka pätee läpi sarjan.
Star Trek III: The Search for Spock on sanalla sanoen epätasainen teos. Huonoksi sitä ei voi kutsua, mutta keskinkertaiseksi ja heikoksi se jää. Tarina kertoo Enterprisen suorittamasta laittomasta matkasta takaisin Genesikselle etsimään Spockin ruumista. Spock on tarkoitus herättää henkiin hänen tohtori McCoyhin sulauttamilla muistoillaan. Matkaan tulee luonnollisesti mutka, kun Klingon-planeetalta kotoisin oleva terroristiryhmä matkaa mukaan Genesis-planeetalle, tosin eri motivaatiolla.
Itse Spockin hahmo on lievästi poissaolevassa tilassa lähes koko elokuvan ajan, mikä mahdollisti näyttelijä Leonard Nimoyn hyppäämisen ohjaajantuoliin. Nimoy oli ennen Search for Spockia ohjannut TV-elokuvia ja -sarjoja, muttei teatterielokuvia. Vaikka moniin rauhallisiin ja moniselitteisempiin kohtauksiin Nimoy on saanut näyttävyyttä ja henkeä, ovat erityisesti nopeatempoiset kohtaukset pääasiassa erittäin epäonnistuneita. Henkilöhahmoista puhuttaessa on todettava, että siinä missä edellisen elokuvan antagonisti oli elokuvahistorian ikimuistoisimpia hahmoja, on klingonien kokoelma lähinnä koominen – eikä pelkästään siksi, että joukon johtajana nähdään Christopher Lloyd. Yllättävää on kuitenkin sekä Nimoyn että Bennettin ansioksi laskettava tosiasia, että vaikka elokuvan idea on suorastaan ¨hölmö¨, on se onnistuttu toteuttamaan kovinkin vakavastiotettavasti. Juoniseloste kuulostaa naurettavalta, mutta katsoja unohtaa moisen hyvin nopeasti elokuvaa katsoessaan.
Leonard Nimoy kokeili teatterielokuvanohjaajankykyään uudelleen Star Trek IV: The Voyage Home -elokuvan myötä. Ja kuten numerologiikasta voimme päätellä, tulos oli mieluisampi.
