Stargatea markkinoitiin ovelasti. Se kertoi siitä kuinka arkeologit löysivät tähtiportin Egyptistä (70 v. sitten). Tutkimusryhmä menee portista sisään ja niin he saapuivat jonnekin toiselle puolelle galaksia. Mitä he löysivät ja minne saapuivat? Uteliaiden ihmisten oli mentävä katsomaan elokuva saadakseen sen selville. Elokuvan ohjaaja oli Roland Emmerich, joka vasta aloitteli uraansa ja Stargaten menestyksen myötä, Hollywoodin suuret ovet avautuivat. Stargate oli menestys, joka inspiroi TV-sarjan ja lukuisan fanimäärän. TV-sarja syntyi mielestäni siksi, koska portista olisi voinut päästä minne tahansa eikä elokuva hyödyntänyt sitä mitenkään.
Egyptologi Daniel Jackson (James Spader) ja eversti Jack O´Neil (Kurt Russell) tutkimusryhmineen päätyvät portin kautta vieraalle planeetalle, joka näyttää Egyptiltä. Egyptologi Jacksonin teoria siitä, että ufot keksivät pyramidit, osuu nappiin. Planeetan asukkaat pitävät Jacksonia jonkin sortin jumalana ja sitten selviää, että universumin hallitsija aikoo tuhota Maapallon. Tässä on hyvä syy, miksi Stargate oli myös kohtalainen arvostelumenestys. Portista olisi voinut päästä mihin vaan, mutta he menevätkin Egyptin näköiselle planeetalle ja loppuleffa on mitä on.
Loppua myöten tuli ajatelleeksi, että tässä oli suunnaton kliseepommi. Se on kuin sitruuna, josta on puristettu kaikki irti ja jäljellä on vain kuiva hedelmä. Joidenkin mielestä tämä on Emmerichiä parhaimmasta päästä, koska tämä ei mässäile erikoistehosteilla. Mielestäni tämä on surkein, koska aika meni pitkäksi. Näissä elokuvissa erikoistehosteet ovat pääosissa ja se toisinaan pelastaa jopa huonon Emmerich-elokuvan (esim. Independence Day). Koska erikoistehosteet ovat keskiössä, juoni menee siitä, mistä aita on matalin ja henkilöhahmot ovat toisinaan yhdentekeviä. Stargatessa on eri juttu. Päähenkilöt ovat siis ällistyttävän tylsiä ja persoonallisuutta vailla. James Spaderin esittämä Jackson on porukan nörttipoika ja näyttää yllättävän paljon John Lennonilta. Kurt Russell on saanut osakseen melko mitäänsanomattoman roolin everstinä. He vain ovat siellä, kulkevat kliseiden tahtiin ja sitten on hölmön lopputaistelun vuoro.
Stargate on kaksituntinen pakaranpuuduttaja kliseisellä ja vanhanaikaisella tarinallaan. Se on 40 vuotta liian myöhässä, se ei palkitse kenenkään odotuksia ja universumin hallitsija on naurunaihe.Emmerich on tehnyt tämän jälkeen hieman parempiakin leffoja ja olen tosissani. Emmerichilta ei sovi odottaa älynväläyksiä, mutta piristysruiskeita kyllä. Stargatessa ei ole näitä elementtejä. Puolikas piste lisää mieleenpainuvasta musiikkiraidasta.
