Paul verhoevenin teoksista voi aina odottaa mitä vaan. No, ja kun on kyse Starship troopers- nimisestä pläjäyksestä, on tietty asenne jo valmiina kun leffaa aletaan tuijotella. Aikoinaan leffan traileri näytti teatterissa lähinnä hassulta lastenelokuvalta, mutta…
No pieni sivistäytyminen on kuitenkin tästä elokuvasta puhuttaessa paikallaan. Koko hommahan perustuu scifikirjailija Robert A. Heinleinin kulttikirjallisuuteen. Ihmiskunta jossain tulevaisuudessa alkaa käymään suurta sotaa jättiläismäisiä hyönteisiä vastaan. Aihe saattaa ensivaikutelmaltaan tuntua lapselliselta ja tyhjänpäiväiseltä, mutta stoorin taustalta löytyykin paljon muuta. Fasismin ja ihmisen tutkintaa siis. Juuri tässä Paul Verhoeven onnistuu tällä kertaa loistavasti. Propaganda ja yksilön vapaus ovat seikkoja jotkaa kaiken tohinan alta kuitenkin aika ajoin nostavat päätään.
Starship Troopers on sekoitus kaikkea ja hyvällä huonolla maulla. Mieleen tulee alienit, ääliöt saippuaoopperat, 80-lukulaiset high school -leffat, suuret sotaleffat jne… Verhoevenin tuotannosta tuttuja elementtejä ovat mm. mainosmaiset propagandatietoiskut (Robocop), ääliö klisheiset sloganit ja tulevaisuuden se, ei niin positiivinen kuva (Total Recall). Goreakin on saatu mukaan ihan mukavat määrät. Näyttääkin siltä, että Verhoeven on omimmillaan näiden futuristen aiheiden ja niiden sekoitusten parissa.
Moniulotteisuus on kuin onkin Starship Troopersien kantava voima. Sen todellakin voi katsella vaikka krapula-aamuna, sen kummemin pääkoppaa rasittamatta tai siihen voi tutustua mielenkiinnolla esim. hyvänä tulevaisuuden (ei kuitenkaan hyvän tulevaisuuden) ja fasismin kuvana. Viitteet natsismiin ovat hyvin ilmeiset ja hyvä niin. Se vaan pistää ajattelemaan, onko kyseessä todellakin ihmiskunnan ainoa selviytymiskeino.
No kyseessä on loppujen lopuksi aivot narikkaan -meiningillä kulkeva uuden ajan scifi-pläjäys. Ohjaajan aikaisempi suosikkini Total Recall jää nyt kakkoseksi. Henkilöhahmot jäävät yrityksestäkin huolimatta sinne saippuaoopperatasolle (no tavallaanhan tämä on sitä itseään), sille ei voi mitään. Lopun rymistely on tavallaan myös ehkä hieman liikaa. Kokonaisuus kuitenkin pelastaa. Tarina on kohtuullisen pitkä ja saa hieman eeppisiä vaikutteita.
Myös efektiosasto on suuressa roolissa, kun ajatukseen jättiläismäisistä ötököistä ja avaruusaluksista tottuu, toimii raina niiltäkin osin vallan mainiosti. Perskules tämä olisi sittenkin pitänyt nähdä kankaalta. No parempi widescreeniltäkin puolimakuulta kuin matkatelkkarista.
