-Did we just break the law?
-Nope. That’s what you call damn fine reporting
Se ei pelaa, joka pelkää kieroa poliittista peliä. Näin on ainakin Kevin Macdonaldin (The Last king of Scotland) ohjaamassa poliittisessa trillerissä State of Play, joka perustuu osittain Suomessakin nähtyyn BBC:n tuottamaan ”Valta pelissä” -tv-sarjaan. Tarinaa elokuvaan on ollut työstämässä mm. Tony Gilroy (Medusa-elokuvat, Michael Clayton) ja Matthew Michael Carnahan (Lion for Lambs, The Kingdom) ja tässä vaiheessa voin jo todeta, että varsin näpsäkän jännärin ovat miehet kirjoittaneet, mutta siitä lisää vähän myöhemmin. Alun perin State of Playn päärooleihin piti tulla Brad Pitt ja Edward Norton, mutta kumpikaan ei lopulta kiireiltään ehtinyt ja nyt hommat hoitavat Russell Crove ja Ben Affleck.
Toimittaja Cal McCaffrey (Crowe) saa yhdessä nuoren kollegansa Della Fryen (McAdams) kanssa tutkia erikoista kuolemien sarjaa, jossa huumeaddikti, pizzalähetti ja nuori nainen ovat tulleet mystisesti tiensä päähän. Viimeiseksi mainittu paljastuu nopeasti kongressiedustaja Stephen Collinsin (Affleck) avustajaksi. Collins puolestaan on samaan aikaan aloittamassa tutkimusta erään suuryhtiön toimista maailmalla. Pian McCaffrey tajuaa, että selkkaukseen on sekaantunut väkeä enemmän kuin olisi tarpeen, ja lopulta ystävä ja vihollinen ovat saamassa melko saman aseman.
State of Play on mukavasti perinteitä noudattava poliittinen salaliittotrilleri, jossa jokainen on jälleen syyllinen, mutta jonka seassa on vain yksi todellisuus. Macdonald osaa luoda elokuvaansa jo hienossa avauskohtauksessa hienon tunnelman, joka korostaa mainiosti pala palalta avautuvaa mysteeriä. Onnistuneesti mitään ei tuoda tarjottimella katsojan eteen, vaan tarinan mysteeri avautuu sopivan rauhallisesti. Jännitystä tekijätiimi luo hienosti menetelmällä “kuka on lopulta kuka ja kehenkä voi lopulta luottaa”, ja erityisesti puolivälin paikkeilla tapahtuva vaanimiskohtaus parkkihallissa saa pulssin sopivasti nousemaan.
Kuten tuli jo mainittua, Tony Gilroy ja Matthew Michael Carnahan ovat saaneet kynäiltyä erinomaisesti toimivan juonenpoikasen, jonka käänteet pääsevät yllättämään oikein mainiosti. Juonen kääntelyistä ei missään vaiheessa tule kuitenkaan ähkyä. Eikä State of Play yhteiskuntakritiikiltä välty, sillä Irakin sota, terrorismi ja korruptio ovat pelottavan aidosti tarinan taustalla. Kuvaaja Rodrigo Pierto saa Washingtonin hienosti mukaan tarinaan, vaikka Valkoinen talo nyt tuppaakin näkymään useassa kohtauksessa.
Näyttelijät tekevät myös hyvää työtä. Russell Crowe on jälleen elementissään renttuna, mutta päättäväisenä toimittajana, joka joutuu keskelle uransa erikoisinta juttua. Paljon parjattu Ben Affleck tekee yhden uransa hienoimmista rooleista kahden tulen väliin joutuvana polittikkona. Rachel McAdams tekee myös näpsäkän roolin aloittelevana toimittajana. Helen Mirren suoriutuu jälleen vakuuttavasti tiukasta ja nopeita tuloksia haluavan pomon roolista. Pienessä roolissa nähtävä Jason Bateman on vähällä varastaa koko show:n entisenä PR-miehenä, joka heittää pari osuvaa repliikkiä Amerikan hallitsijoille.
Kokonaisuutena State of Play on erinomainen ja hienosti rakennettu poliittinen salaliittotrilleri, joka pomppaa vuoden kärkikastiin. Hienoa nähdä, että tämän tyylisiä jännäreitä vielä tehtaillaan, jopa suuren yleisön tietoon valkokankaille asti. Pelataankohan Suomessa vastaavaa peliä?
