Thomas Jane, verenhimoisia mutantteja ja juoni suoraan Likaisesta tusinasta! Kiinnostuitko? Niin minäkin. Mikäpä tässä varmalta nakilta kuulostasvassa ideassa voisi mennä pieleen? Nähtävästi lähes kaikki. Arvasin että elokuvan takakannen teksti “Vuoden toimintaelokuva!” saattaisi olla hivenen liioittelua, mutten kuitenkaan uskonut, että ihan näin pohjamudissa ryömittäisiin.
Joskus esihistorian hämärissä taivaalta tipahtaa tuomiopäivänlaite, jonka ainut tehtävä on muuttaa ihmisiä tappaja-mutanteiksi. Muinaiset ihmiset kuitenkin onnistuvat hautaamaan kojeen, joka unohtuu aikojen saatossa. Kaukana tulevaisuudessa kone kuitenkin paljastuu ties monennen maailmansodan merkeissä, ja pian kaikki osapuolet ovat jäämässä uuden vihollisen jalkoihin. Lopullisen evakuoinnin Marsiin on jo käynnissä, kun vanhaan profetiaan uskova munkki Samuel (Perlman) kokoaa pienen sotilasjoukon uhkarohkealle viimeiselle yritykselle tuhota syvällä vihollisen alueella sijaitseva mutanttitehdas.
Totuus on, että halusin oikeasti pitää Mutant Chroniclesista. Jokin tyylikkäissä mainosjulisteissa, mielenkiintoa herättävissä näyttelijävalinnoissa ja steampunk-henkisessä yleisilmeessä kai miellyttivät. Kaikista negatiivisista arvosteluista huolimatta aloitin siis katsomisen avoimin mielin. Hymy hyytyi kuitenkin viimeistään alun “eeppisessä” sotakohauksessa, josta paljastuu elokuvan onneton toteutus. Toiminta on umpisurkeaa sähellystä, ja repliikit lähes poikkeuksetta saavat tuntemaan myötähäpeää lausujiensa puolesta. On myös aina ilo huomata, että puolet sotaelokuvien kliseistä on onnistuttu ahtamaan ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin. Juonen yksinkertaisuuden ja dialogin kankeuden olisi vielä jotenkin voinut anteeksi antaa, mutta kun toimintakohtauksetkin on ryssitty pelastamisen tuolle puolen, ei elokuvasta jää juuri hyvää sanottavaa.
Leijonanosa leffan budjetista on nähtävästi kulunut kohtalaisen nimekkään näyttelijäkaartin palkkaamiseen, sillä muuta syytä en esimerkiksi John Malkovichin mukana oloon keksi. On tosin virhe palkata tukku kalliita näyttelijöitä rooleihin, joista koulutetut apinatkin selviäisivät yhtä kunniakkaasti. Thomas Jane Punisher-tyylisessä yrmeän sankarin roolissa ei vakuuta, ja mies laukoo repliikkinsä välinpitämättömästi, aivan kuin päästäkseen niistä eroon mahdollisimman nopeasti. Toisaalta mitäpä uutta voisikaan puristaa juomaan ratkenneesta ja tehtävään aluksi vastahakoisesta suhtautuvasta ex-sotilas-tyypistä. Malkovich vuorostaan vilahtaa alussa vain hetken ihmisten kuolevan dynastinan patriarkkana, joka antaa siunauksensa viimeiselle tehtävälle. Vähäisestä ja mitäänsanomattomasta osasta huolimatta herran nimi ja kuva luonnollisesti koristavat isolla leffan kantta. Ron Perlman sentään yrittää, mutta miehen roolihahmo repliikkeineen nyt on mitä on. Mies vaahtoaa uskostaan parinkin rippikoulun edestä, ja leffan loppupuolella olin itsekin lähellä käännytystä. Devon Aoki puolestaan vaihteeksi heiluu miekan kanssa, ja heittää siinä sivussa muutaman repliikinkin, mikä ei tosin neitosen valkokangasarvoa juuri nosta. Suurin osa muista näyttelijöistä on ainakin itselle tuntemattomia, ja tämän perusteella tulevat pysymäänkin sellaisina.
Elokuvan visuaalinen ilme on paikoittain varsin komeaa, vaikkakin turhan usein halvalta näyttävät tietokone-efektit ja töksähtelevät leikkaukset pistävät silmään. Tulevaisuuden teknologian ulkoasu on lainattu 1900-luvun alusta, ja avaruusaluksetkin näyttävät kulkevan hiilellä. Elokuvan steampunk-henkisyys ja sen harmaa ynnä romuttunut maailma ovatkin yksi harvoista onnistuneista asioista. Mutanteista ei sen sijaan löydy juuri kehuttavaa. Tusina zombeja, ei muuta. Ontuvat selitykset mutanttien luodinkestävyydestä tuntuvat olevan vain tekosyy sille, että modernien tussareiden rinnalla päästäisiin heiluttamaan jos jonkin sortin teräasetta. Tahatonta huumoria viljellään kaksin käsin, ja erityismaininnan ansaitsee pienestä osasta vastaavan, mutta silti aina yhtä viihdyttävästi kähisevän Sean Pertween viimeinen kohtaus Thomas Janen kanssa.
Summa summarum: Ainekset toimivaan scifirymistelyyn ideasta ja näyttelijöistä kyllä löytyvät, mutta hutaistu käsikirjoitus ja amatöörimäinen ohjaus tappavat mahdollisuuden edes jollain tavalla nautittavasta elokuvasta. Tällaisenaan lopputulos on harmillisen heikkotasoista scifiä, jossa epäonnistumisten runsas joukko hautaa alleen ne harvat aidosti toimivat ratkaisut.
